Paperia piisaa

21.1.15

Speden vanhassa hupailussa mies menee valtion virastoon jättämään hakemuksensa.  Virkailija katsoo hakemuspapereita nokanvarttaan pitkin.
   Sitten hän sanoo arvokkaasti: Tästä puuttuu liite 1.  Hakemusta tuomassa oleva mies penkoo salkkuaan ja nostaa sieltä paperin, jonka ojentaa virkailijalle sanoen: Ei puutu.
   Virkailija tutkii paperia ja sanoo: Mutta puuttuu liite 2.  Mies työntää kätensä salkkuun, nostaa sieltä paperin ja sanoo: Ei puutu.
   Virkailija ei lannistu, vaan mainitsee lisää puuttuvia liitteitä.  Mutta mies on varustautunut hyvin ja kaivaa salkustaan uusia papereita yhä kiihtyvällä tahdilla ja sanoo aina vain äänekkäämmin: Ei puutu! Pöytä jo tulvii papereita, ja silti virkailija vaatii aina vain uusia liitteitä.
   Lopulta miehen salkku on tyhjä.  Virkailija huomaa sen ja tietää voittaneensa. Rauhallisesti hän mainitsee, että hakemus on muuten kunnossa, mutta siitä puuttuu vielä yksi liite… 
   Tämä Speden vanha sketsi tulee mieleeni monesti vuodessa. Eikä vain kuunnellessa uutisia uusista direktiiveistä ja lakipykälistä, vaan myös lukiessa seurakuntien hallintoa, taloutta ja toimintaa koskevia yleiskirjeitä ja säädöksiä.
   Niissä yleensä kerrotaan, että on huomattu, että tarvitaan uusi paperi, tai oikeammin paljon uusia papereita. Satoja vuosia on pärjätty ilman, mutta nyt ei enää pärjätä.
   Milloin tulee se aika, että seurakuntiin lähetetään tieto, ettei vaadita enää yhtään uutta paperia (luetteloa, suunnitelmaa, kertomusta, raporttia… ja varsinkaan tilastoa), vaan että entisiäkin ruvetaan karsimaan.
   Kirkkoamme haastetaan monesta suunnasta. Puolustaudumme esittämällä papereita ja tilastoja.  Ei yllätä, sillä paperia piisaa. 

Artikkeli on osa lehteä 3/2015