Paras apu menee lähelle
Kansainvälisen uran tehnyt Elisabeth Rehn puhuu raiskatuista kongolaisnaisista, jotka pyysivät lapsilleen koulutusta
Samana päivänä – viime viikon keskiviikkona – kun lehdet uutisoivat ex-suurlähettiläs Matti Kääriäisen kritiikkiä epäonnistuneesta kehitysavusta, kertoi ihmisoikeusvaikuttaja, ministeri Elisabeth Rehn vierailullaan Oulunsalossa toisenlaisia tarinoita auttamistyöstä kolmansissa maissa.
Rehn toteaa, että Kääriäisen kommentit raivostuttavat häntä yksipuolisuudellaan.
– Miksi näin voimakas ulostulo tässä asiassa juuri nyt? Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja me tiedämme, että niissä voi vetää plussia sillä, että on kehitysyhteistyötä vastaan, Rehn harmittelee.
Hän myöntää, että mönkään menneitä kehitysyhteistyöhankkeita on olemassa, mutta on myös onnistunutta yhteisvastuuta.
Hyvää munabisnestä
Liberiassa
Onnistunutta kehitysyhteistyötä Elisabeth Rehn on nähnyt läheltä muun muassa Liberiassa, jossa Naisten Pankin tukema kanalahanke on Liberian suurin yksittäinen kananmunien tuottaja.
Tällä hetkellä munia menisi markkinoille niin paljon kuin naisten piskuiset kanalat vain ehtivät niitä tuottaa, Rehn iloitsee.
Pitkän kokemuksensa vuoksi Rehn tietää, millaiset asiat takaavat sen, että kehitysyhteistyö tuo hyviä tuloksia.
– Onnistunut apu menee lähelle: ihmiseltä ihmiselle, hän painottaa.
Luottamusta
kansalaisjärjestöihin
Elisabeth Rehn puhuu lämpimästi monien kansalaisjärjestöjen tekemästä kehitysyhteistyöstä.
– Ne tekevät hyvää työtä yhteistyössä toisten järjestöjen kanssa. Avun paikallisten toteuttajien toimintaa valvotaan tarkasti. Pienikin virhe on syy lopettaa yhteistyö, hän on huomannut.
– En väheksy hallitusten välisiä hankkeita, mutta siinä riskit ovat suuremmat. Virhemahdollisuudet vähenevät, kun mennään lähelle ihmisiä.
Rehn tekee tiivistä yhteistyötä Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Hän iloitsee Yhteisvastuukeräyksen ulkomaisesta kohteesta: Yhteisvastuuvaroilla, Ulkomaanavun kautta, autetaan haitilaislapsia kouluun.
Lasten kouluttaminen on tärkeää, Rehn toistaa useasti.
Raiskatut naiset pyysivät
koulutusta lapsilleen
Elisabeth Rehn kertoo koskettavan, tyttöjen kouluttamiseen liittyvän tarinan Kongon demokraattisesta tasavallasta. Tosikertomus liittyy työhön, jota hän tekee Kansainvälisen rikostuomioistuimen uhrirahaston johtokunnan jäsenenä.
– Minut oli tiputettu keskelle pimeintä viidakkoa Kongossa. Kuulimme, kuinka miesjoukko oli tullut kylään keskellä yötä etsien rikkauksia kaivostyöläisten kodeista.
– Ryöstelevä joukko oli retkellään raiskannut kylän naisia. Raiskattujen naisten aviomiehet hylkäsivät vaimonsa ja lapsensa.
– Kun menimme näiden hylättyjen naisten luokse – joista osa oli sairastunut hiviin raiskauksen seurauksena – kuulimme heiden terveisensä: Huolehtikaa, että meidän tyttäremme saavat koulutuksen. Silloin heitä ei voi komennella, manipuloida ja käyttää hyväksi, kuten meille on tehty.
RIITTA HIRVONEN
Miksi juuri Oulunsaloon?
Vaikka ihmisoikeusvaikuttaja Elisabeth Rehn on ollut eläkkeellä jo vuosia, hänellä riittää yhä kysyntää ulkomaita myöten. Vastikään Rehn sai kutsun puhumaan sekä Australiaan että Chileen, mutta niistä hän kieltäytyi kohteliaasti.
Oulunsaloon Rehn halusi ja ennätti tulla.
– Tulin, koska sain ystävällisen ja määrätietoisen kutsun, hän kertoo hymyillen.
Vierailupyynnön takana oli Oulunsalon seurakunnan vs. diakoni Anneli Nieminen. Hänelle Rehn on tärkeä esikuva.
– Jospa pystyisin itse tekemään murto-osankaan siitä hyvästä, mitä Elisabeth Rehn on tehnyt. Matalalle pääsee pyrkimättäkin, mutta tavoitteiden täytyy olla korkealla.
– Yhteisvastuukeräyksessä on kotimainen ja ulkomainen kohde. Välillä on hankala sanottaa, miksi myös meistä kauas suuntautuva apu on tärkeää.
– Rehn pystyy kertomaan, mitä käytännössä – jossakin kaukana – ihmisille merkitsee se, että me välitämme heistä. Hän on nähnyt sen läheltä, ja siksi hänen sanomisillaan on erityinen painoarvo, Nieminen sanoo.