Toivo Hänninen pärjää eikä anna periksi
Aikuisiässä lähes kokonaan näkökykynsä menettänyt Toivo Hänninen ei ole antanut vammansa lannistaa itseään.
Oulun Hönttämäessä asuva, eläköitynyt Hänninen kulkee säännöllisesti lenkillä koiransa Masin ja kihlattunsa Raija Fröjdin kanssa, vaikka Hänninen näkee vain muutaman metrin päähän eteensä.
Kun isäntä ja Masi-koira ovat keskenään lenkillä, pienestä sekarotuisesta ja haukkuvaisesta koirasta on hyötyä, vaikka se ei mikään muotovalio opaskoira olekaan.
– Kyllä minun on helpompi on kulkea, kun minulla on tämmöinen koira, vaikka se onkin vilkas ja innokas nuuskimaan ja pyörii kävelytiellä laidasta laitaan. Masi osaa kääntyä oikeasta kohdasta, vaikka minä en välttämättä osaisikaan.
– Olen ottanut ohjenuoraksi, että liikuntaa täytyy harrastaa läpi koko elämän. Toimintakyky huononee äkkiä ilman sitä.
Liikkumiselle
esteitä kaupungilla
Hänninen ajaa joskus taksilla asioimaan kaupunkiin, mutta liikkuminen siellä kohteesta toiseen ilman apua olisi mahdotonta.
Kaupungilla on korokkeita, joihin huonolla kelillä saattaa kompastua. Busseja on vaikea tunnistaa ja hissin nappulat hankala löytää.
Näkövammaisille tuottavat ongelmia myös lasiovet, liikennemerkit, mainostaulut ja jonotusnumerot
– Pärjään kotona ihan hyvin. Minulla on henkilökohtainen avustaja. Emme Raijan kanssa asu vielä samassa taloudessa, mutta kun Raija on paikalla, voin pyytää apua häneltä.
Liiallinen pinnistely
käy voimille
Näkövammaisen elämässä on Hännisen mukaan paljon vaikeita asioita, joista suoriutuu, kun pinnistää kovasti. Liiallinen pinnistely on kuitenkin stressaavaa ja käy voimille.
– Mutta jos lähtee ajattelemaan, että kaikki on vaikeaa, kyllä elämä onkin vaikeaa. Pitää saada karsittua ne asiat, jotka stressaavat liikaa.
Näkövammaistyön
aktiivi
Hänninen käyttää Oulun seurakuntayhtymän näkövammaistyön palveluksia.
– Käyn näköpiirissä. Raamattupiirissä en ole käynyt kovinkaan paljon. Jonkin verran olen laulattanut raamattupiirissä ja näkövammaisten muissa tilaisuuksissa.
Hänninen on myöhemmällä iällään elvyttänyt kitaraharrastuksensa ja toivoo, että saa käyttää taitoaan.
Hänninen osallistuu myös näkövammaisten leireille, retkipäiville, virkistyspäiville ja saunailtoihin.
Romanssi
alkuun leirillä
Toivo Hänninen ja Raija Fröjd kohtasivat näkövammaisten kesäleirillä Rokualla vuonna 2007. Fröjd toimi leirillä vapaaehtoisena avustajana.
– Hän oli aina niin huomaavainen leireillä ja auttoi kaikessa mahdollisessa, Hänninen muistelee.
Vuonna 2009 Hänninen teki ensimmäisen aloitteensa, mutta se ei iskenyt tulta.
– Minä annoin olla vielä monta vuotta: eiköhän se satu vielä sopiva tilaisuus. Niin sitten kävikin.
Vuonna 2011 oli toisen, ratkaisevan aloitteen vuoro. Hänninen pyysi Fröjdiä henkilökohtaiseksi avustajakseen virkistyslomalle Tuusulaan.
– En ollut varma, lähteekö hän, mutta hän sitten lähti ja siitä lähtien olemme olleet yhdessä, on seurusteltu ja menty jopa kihloihin.
–Kyllä Raija minun mielestäni pehmeni välittömästi, kun ilmaisin, että olen kiinnostunut, että oltaisiin vähän enemmän toistemme kanssa tekemisissä.
PEKKA HELIN