Kanttorit opettelivat paineiden keventämistä
Tunteiden tilalle arvot ohjaamaan käyttäytymistä, psykologi neuvoi
Oulun kaupunginteatterin näyttämölle on heijastettu piirros miehestä ja koirasta iltalenkillä. Koira nuuskii jokaista ruohontupsua, mutta isäntä koiran vierellä kävelee mitään näkemättä.
Hänen mielessään pyörivät kaaosmaisesti päivän epäonniset tapahtumat työpaikalla. Miksi meninkin avaamaan suuni kokouksessa? piirroksen mies hokee itselleen.
Tätä kuvaa katsoi viime viikolla yli 400 Ouluun kokoontunutta kanttoria valtakunnallisilla kanttoripäivillä. Psykoterapeutti, psykologi Arto Pietikäinen puhui osallistujille työelämän paineiden keventämisestä.
Pietikäisen piirroksen miehen tilalle yleisöstä laittoi moni itsensä: oman mielen karkumatkat menneeseen ja tulevaan ovat tuttuja.
Pietikäinen harmitteli piirroksen henkilön stressaantunutta oloa kauniilla kävelypolulla.
– Kun mieli on täynnä kaikesta, käsillä oleva hetki vierii ohi huomaamatta, hän huomautti.
Ystävällisyys itselle
tärkeää
Arto Pietikäinen halusi harjaannuttaa kanttoreiden kykyä tietoiseen läsnäoloon. Harjoituksessa paikalla olijat kuuntelivat omaa hengitystään silmät suljettuina.
– Kosketus nykyhetkeen on yleensä rauhoittava, Pietikäinen kannusti kirkkomuusikoita tietoisuustaitojen säännölliseen harjoittamiseen.
Pietikäisen mukaan työelämän paineita vähentää taito olla itselleen armollinen. Jos palaverissa suusta livahtaa sammakko tai jännittäminen haittaa esiintymistä, mitä sitten? Kaikki mokaavat joskus.
– Itsensä ruoskimiselle – tunteiden ylivallalle – tulee laittaa stoppi.
Arvot tunteiden
ylivallan sijalle
Arto Pietikäisen mukaan tunteiden sijaan arvojen tulisi ohjata elämää ja käyttäytymistä.
Luennoitsija haastoi kuulijansa pohtimaan, mitkä asiat heidän elämässään ovat luovuttamattoman tärkeitä. Kun arvot ovat selvillä, tunteiden sijaan tekemisen motivaatioksi tulee ottaa ne.
– Mihin sinä haluat käyttää aikasi tällä planeetalla?
– Jos ihminen ei tunnista omia arvojaan, elämänsä saattaa kulkea läpi muiden ohjailemana.
Pahimmillaan omien arvojen tunnistamattomuus voi johtaa siihen, että ihminen alkaa vasta kuolinvuoteellaan miettiä, mihin hän on elämänsä käyttänyt.
Arvojen tunnistaminen on merkityksellisen elämän perusta.
Tavoitteena itsensä
näköinen elämä
Tilaisuuden lopuksi kanttorit katsoivat valokuvaa linja-autosta, jonka rattiin he mielikuvissaan asettivat itsensä. Kuljettajalla oli tiedossa päämäärä elämänmatkaksi kutsutulla reitillä, mutta matkustajat kuiskivat kuljettajalle häiritseviä terveisiään: Oletko kuitenkaan varma, mihin olet menossa? Et taida selvitäkään tästä.
Vertauskuvalla Pietikäinen halusi kertoa, että jokaisen ihmisen ”linja-auton takapenkeillä istuu kuiskaajia”. He sanovat elämän varrella tavan takaa asioita, jotka saavat ratissa olevan epävarmaksi matkan päämäärästä.
– Olisiko mahdollista, että annetaan kuiskuttelijoiden kyllä olla kyydissä, mutta tehdään matka silti oman suunnitelmamme, omien arvojemme mukaisesti?
RIITTA HIRVONEN