Kristillinen paasto tähtää viinalakkoa syvemmälle
Suositut televisio-ohjelmat tutustuttavat suomalaiset kilvoittelun vaikeuteen
Televisio on tehnyt kilvoittelusta koukuttavan. Suosituissa ohjelmissa julkkikset yrittävät selvitä ilman alkoholia; kuka sata päivää, kuka läpi vuoden.
Myös kirkon johdossa on huomattu henkisen ponnistelun trendikkyys. Kuopion piispa Jari Jolkkonen on jo kysynyt ääneen, onko ohjelmiin kuuluva maallinen askeesi – pidättäytyminen aineellisista nautinnoista – seurausta siitä, että kirkko on ollut liian hiljaa omasta kristillisestä askeesistaan, paastosta.
Kouluttaja, pastori Juhani Holma Kirkon koulutuskeskuksesta myöntää, että kirkolla on aihetta itsekritiikkiin paaston suhteen. Kristillisen askeesin antia ei ole osattu kertoa riittävän kiinnostavasti.
– Tv-ohjelmien suosiota voi tulkita niin, että ihmisillä on yleisinhimillinen tarve jarruttaa elämänmenoaan. Kukaan ei voi mennä aina samalla tahdilla eteenpäin. Välillä on sapatin vuoro, tauon paikka, Holma pohtii.
Kristillinen paasto poikkeaa
televisio-ohjelmista
Juhani Holma näkee televisio-ohjelmien ja kristillisen paaston välillä selvän eron.
– Kristillisessä paastossa on ristinmuotoinen ulottuvuus: Jumala, lähimmäinen ja oma minä. Lähimmäisiä katsotaan paastossa kysyen, tarvitsevatko he meitä.
– Minulle trendipaastot ovat keinotekoisia, sillä niistä puuttuu mielestäni kristilliseen paastoon kuuluva syvyys. Antavatko ne elämään paaston lailla kantopintaa pitkäksi aikaa, hän pohtii.
Vaikka kristilliseen askeesiin kuuluu itsekuria, mietiskelevää elämää ja pyrkimystä harjoittaa hyveitä, Holma tervehtii ensi viikolla alkavaa paastonaikaa ennen muuta iloisena.
– Paastonaika merkitsee samaa kuin kevät luonnolle: uuden alkua, elämän elpymistä. Paastomatkan päämäärä on pääsiäisaamu, tyhjä Vapahtajan hauta.
– Siksi paasto on meille mahdollisuus eikä kurttuotsaista, myrtynein mielin harrastettua kieltäytymistä.
Tuhkaristien yleistyminen
tervetullutta konkretiaa
Useissa seurakunnissa paastonaika aloitetaan tuhkakeskiviikon messulla ensi keskiviikkona. Messussa piirretään seurakuntalaisten otsaan tuhkaristi katumuksen merkiksi.
Juhani Holma iloitsee käytännön yleistymisestä.
– Paastoaja tarvitsee yhteistä konkretiaa. Tuhkaristi on juuri sitä.
Holma neuvoo seurakuntia muuttamaan paaston aikana jumalanpalveluksen järjestystä totutusta toisenlaiseen. Koska paastossa katse kääntyy oman hyvän tavoittelusta lähimmäisen edun löytämiseen, esirukoukseen sisältyvä ihmisen tuska tulisi kuulua heti messun alussa eikä vasta saarnan jälkeen.
– Itsetutkistelun ja synnintunnustuksen paikka voisi olla paastonajan messuissa alun sijaan saarnan jälkeen, kun ymmärrämme Sanaa kuunnellessa vajavuutemme pyrkimyksessä hyvään.
Karkkipaasto voi
sysätä syvälle
Holma pitää paastoa tilaisuutena rikkoa rutiineja. Poikkeaminen totutusta voi sysätä elämän uusille raiteille, jopa jonkinlaisen suursiivouksen käynnistymiseen omassa elämässä.
Totutun karkkipussin sivuun jättäminen kauppareissulla voi kuulostaa vaatimattomalta alulta kieltäytymisessä.
– Jos annamme karkkilakosta koituneet säästöt hyvän tekemiseen, muistamme makeishyllyä ohittaessamme, miksi teemme sen: paasto kutsuu itsekkyyden hylkäämiseen, olennaisen etsimiseen elämässä.
Yksinkertaisen elämän keskellä sydämen ääni kuuluu selvemmin.
RIITTA HIRVONEN