Suvi Kaikkonen tutustui kelttiläiseen kristillisyyteen musiikki edellä, kuten hän itse kuvailee.
Hän on soittanut huilua ala-asteikäisestä saakka ja fanitti lukioikäisenä suositun irlantilaisen Enyan omaperäistä musiikkia.
Irkkumusa kiinnosti niin paljon, että hän on käynyt parikin kertaa irlantilaisen Clannad-yhtyeen keikoilla Helsingissä. Parisen vuotta sitten hän pääsi ilokseen yhteisvalokuvaan bändin muusikkojen kanssa.
Irlantilaismusiikkia kuunnellessa huilunsoittajaa mietti usein, olisikohan tinapillien soittaminen vaikeampaa kuin perinteisen poikkihuilun.
Kaiken tämän rinnalla kulki Suvin halu elävöittää ja rikastuttaa soitollaan kotiseurakuntansa Tuiran jumalanpalveluksia. Sitä hän on tehnyt nuoruudesta saakka huilunsa avulla.
”Valon Luoja,
sinun valosi
siunatkoon meitä…”
2001 Suvi Kaikkonen osallistui vanhan musiikin konserttiin Turussa.
– Siellä sitten kolahti nokkahuilu oikein kunnolla, hän kertoo.
Tästä ei mennytkään enää kauan, kun Suvi puhalteli sekä hankkimiinsa nokkahuiluihin että tinapilleihin. Jälkimmäisiä Suvilla on nyt parisenkymmentä.
Suvi Kaikkonen kuvaa irlantilaista kansanmusiikkia ”jalan alle meneväksi”.
Sitä samaa henkeä – kirjaimellisesti – on myös kelttiläisessä kristillisyydessä. Suvia ihastuttaa erityisesti kelttikristillisyyden luonnon- ja maanläheisyys. Rukouksissa toistuvat usein sanat valo, aurinko, tuuli, kesä, talvi.
”… päivänvalon siunaus,
auringonvalon siunaus,
Kristuksen valon siunaus …”
Viitisen vuotta sitten Suvi Kaikkonen osallistui ensimmäisen kerran kelttimessuun Oulun Pyhän Luukkaan kappelissa. Sekin iski välittömästi.
Suvi ihastelee muun muassa kelttimessuun kuuluvaa muinaista irlantilaista Suojauksen kehä -ilmansuuntarukousta. Siinä rukoilijat kääntyvät vuoronperään eri ilmansuuntiin hiljentyen ja rukoillen.
Näin ”piirretään” suojaavan siunauksen muuri rukoilijoiden ympärille jättämällä kaikki asiat Jumalalle; yhtä lailla hyvät kuin pimeässä olevat.
Pian ensimmäisen kelttimessukokemuksen jälkeen Suvi oli itse toteuttamassa kelttiaiheista messua kotiseurakunnassaan. Nykyisin kelttimessu järjestetään Tuirassa vähintään kerran vuodessa, yleensä Mikkelin päivänä, Suvi kertoo.
Messuissa huilunsoittajalla on käytössä itse tehty irlantilaistyylinen, satiinikankainen asu, jonka hän on valmistanut yhdessä äitinsä kanssa.
”Karkota pimeys
meidän tieltämme,
että voimme kulkea
valon lapsina.”
Suvi Kaikkonen esittelee keräämiään, Irlannissa valmistettuja kelttikoruja, muun muassa rakkaan claddagh-ristinsä. Korussa on Suvin mielestä symboleina kaikki ihmisen tärkeät hyveet:
– Ystävyyden kädet, uskollisuuden kruunu ja rakkauden sydän, hän luettelee.
– Claddagh-risti annetaan usein häälahjaksi. Ei varmaankaan ihme; ystävyydellä, uskollisuudella ja rakkaudella elämässä pääsee pitkälle, hän hymyilee.
Suvi Kaikkosen haaveena olisi päästä joskus kelttikristillisyyden alkujuurille Brittein saarille. Siellä matkakumppaneiksi mielikuvissa saattaisi saada helposti muinaiset keltit myytteineen ja tarinoineen.
– Keltit vaelsivat paljon ja opettelivat elämään Kristuksen varassa, Kaikkonen kertoo ja muistelee seuraavaa, monille tuttua kelttirukousta: ”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan.”
RIITTA HIRVONEN