Maassa maan tavalla?

18.2.15

Miltä kuulostaisi elämä kodissa, jossa ei ole tiskikaappia tai meikäläistä wc-istuinta ja jossa olisi talvisin jäätävän kylmää, koska valtio säännöstelee lämmitystä?
   Entä jos työviikko olisi 6-päiväinen ja työpäivä 10-tuntinen ja viikon ainoa vapaapäivä sunnuntain sijaan jokin toinen. Tai että jonkin asian hoitaminen vaatisi viranomaisvisiittiä ja ankaraa neuvottelua virkailijan kanssa, vaikka Suomessa sama olisi hoitunut kätevästi verkkopankkitunnuksilla.
   Esimerkit saattavat vaikuttaa tyhjänpäiväisiltä, mutta ovat tosia ja näkyviä. Vähäiselläkin kokemuksella tiedän, että kun koti-ikävä iskee kaukana kotoa, pienikin poikkipuolinen asia saa elämän tuntumaan turvattomalta ja hallitsemattomalta. Silloin kaikki oma muuttuu tärkeäksi.
   Me arvostamme kulttuuriamme ja esi-isiemme neuvoja. Luulemme tekevämme parhaiten, kun teemme niin kuin meille on opetettu. Mutta niin luulevat kaikki muutkin. Katsomme joskus huvittuneina niitä, jotka eivät ole perineet samaa kuin me. Ja he katsovat meitä samoin. Toisinaan osoitamme ymmärrystä erilaisuutta kohtaan, mutta se ei useinkaan vaikuta toimintaamme. Kyse ei ole siitä, etteikö vanha kettu oppisi uusia tapoja. Kyse on siitä, että kovin moni ei halua.
   Onko oikein olettaa vieraassa paikassa olevan ihmisen ymmärtävän ympäristöään niin perin pohjin, että hän todella voisi elää maassa maan tavalla? Ja kenen etu se olisi? Pitäisikö omista tavoista luopua vain siksi, että ympäröivän yhteiskunnan mielestä tavat ovat liian erilaiset?
   Kaikki viisaus tuskin asuu yhdessä maassa. Halusimme tai emme, maan tapoja on tulevaisuudessa enemmän kuin yksi, sillä ihmiset muuttavat paikasta toiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
   Ajat ja tavat muuttuvat, niin myös sanonnat. ”Tapoja on monia” voisi olla sellainen, jota jatkossa viljelemme enemmän.

MARJO KUMPULAINEN

Artikkeli on osa lehteä 7/2015