Joka viides lapsi kokee yksinäisyyttä joskus. Kaikkein yksinäisimpiä ovat yläkouluikäiset pojat.
Lasten yksinäisyyttä tutkinut Niina Junttila toivoo, että opettajat ja vanhemmat puuttuisivat lasten yksinäisyyteen nykyistä herkemmin.
Kuinka yleistä lasten yksinäisyys on, kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila Turun yliopistosta?
Joka viides lapsi tai nuori on yksinäinen joskus. Heistä puolet eli joka kymmenes lapsi tai nuori kärsii yksinäisyydestä pitkäaikaisesti.
Onko yksinäisyys yleisempää tytöillä vai pojilla?
Yksinäisyys jaetaan sosiaaliseen yksinäisyyteen eli verkostojen puutteeseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen eli läheisen ystävyyssuhteen puuttumiseen ja sellaiseen kaipaamiseen.
Emotionaalinen yksinäisyys on pojilla paljon yleisempää kuin tytöillä. Se on erityisesti yläkouluikäisten poikien ongelma.
Sosiaalinen yksinäisyys on yhtä yleistä tytöillä ja pojilla, mutta naiset kokevat hiukan useammin sosiaalisten verkostojen puutetta kuin miehet.
Alkaako yksinäisyys jo päiväkodista?
Joka kymmenes lapsi kokee jo päiväkoti-iässä yksinäisyyttä, kiusaamista ja torjutuksi tulemista.
Päiväkodissa muut tytöt voivat vaikka olla kateellisia siitä, että sinulla on pitemmät hiukset ja kauniimmat vaatteet, ja sen takia sinua ei pyydetä synttäreille.
Yksinäisyyden pysyvyys alkaa voimistua alakoulun lopussa ja yläkoulussa. Jos lapsi on yksinäinen yli puoli vuotta yläkoulun alettua, on tuuria ja sattumaa, jos hän pääsee sen jälkeen pois yksinäisyydestä.
Auttaisiko silloin koulun vaihto?
Se voi auttaa. Uudesta koulusta voi löytyäkin uusia ihmissuhteita. Koulun vaihto voi olla myös riski. Jotkut menettävät ystävän, kun he vaihtavat koulua.
Mistä lapsen yksinäisyys johtuu?
Yksinäisyyden taustalla on paljon erilaisia asioita. Yksi riskitekijä ovat perityt ominaisuudet, kuten ujous, arkuus ja sisäänpäin vetäytyneisyys.
Jos vanhemmat ovat yksinäisiä, lapsella on alttius yksinäisyyteen, mutta hänestä ei välttämättä tule yksinäistä. Jos vanhemmat tiedostavat asian ja vievät lapsen kerhoihin leikkimään muiden kanssa ja harjoittelemaan sosiaalisia taitoja, lapsi ei välttämättä ole koskaan yksinäinen.
Yksi syy yksinäisyyteen on se, että osa lapsista kokee itsensä erilaiseksi kuin muut.
Joillakin voi olla turvattomuuden tunnetta, varhaisen kiintymyssuhteen ongelmia ja kaltoin kohtelua kotona tai muualla.
Yksinäisyys johtuu kasaumasta erilaisia asioita. Ympäristö vaikuttaa asiaan paljon.
Miten lapset kokevat yksinäisyyden?
Jos lapsi ei halua olla yksin, hänestä tuntuu pahalta, jos hänet jätetään aina yksin. Hän kokee olevansa näkymätön ja huomaamaton eikä lainkaan tärkeä.
Lapsesta tuntuu, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan eikä hän kelpaa mihinkään. Yksinäisyys on lamaannuttava kokemus.
Mitä pitempään lapsi on yksinäinen, sitä enemmän yksinäisyys alkaa tulla osaksi omaa identiteettiä. Kun aina tulee torjutuksi, alkaa ajatella negatiivisesti, että eivät muut varmaan ota mukaan, joten ei kannata edes yrittää.
Lapsi voi myös katkeroitua ja ajatella, että koska muut kiusaavat minua, minulla on oikeus tehdä heille pahaa.
Haluavatko jotkut lapset olla yksin?
Yksin oleminen on joskus kivaa, ja osa meistä viihtyy yksinkin. Olemme erilaisia.
Se on kuitenkin ongelma, jos lapsi on aina yksin. Silloin ei pääse oppimaan sosiaalisia taitoja tai muiden kanssa olemista.
Hyvin harvoin elämässä selviää niin, että aina voi olla yksin. Yhteistyötä pitää tehdä koulussa ja työelämässä.
Liittyykö yksinäisyyteen aina kiusaamista?
Ne ovat kaksi eri asiaa, mutta kulkevat silti käsi kädessä.
Uusimmassa tutkimuksessamme näkyy, että ne, jotka ovat sosiaalisesti yksinäisiä eli ulkona porukoista, tulevat yläkoulussa enemmän kiusatuiksi kuin muut.
Myös emotionaalinen yksinäisyys ennustaa kiusatuksi tulemista, mutta ei niin selvästi.
Puututaanko lasten yksinäisyyteen tarpeeksi?
Ei siihen kauheasti kyllä vielä puututa. Toivoisin, että siihen puututtaisiin enemmän. Vanhempien ja opettajien on vaikeampi tunnistaa yksinäisyyttä kuin kiusaamista, joka on näkyvämpää.
Mitä isommat luokat ovat, sitä enemmän siellä on yksinäisiä. He ovat niitä, jotka eivät tee itsestään numeroa eivätkä vaadi jatkuvaa huomiota.
Yksinäisyyteen pitää puuttua, koska se lisää ahdistuneisuuden, masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä.
Kenen pitäisi puuttua?
Kaikkien aikuisten ja lastenkin. Pienet arkiset asiat vaikuttavat.
Jos näet, että joku on yksin, voisit kysyä, tuletko mukaan. Käytävällä kävellessä voit katsoa muita silmiin ja sanoa, että moi, mitä tuli läksyksi. Ketään ei saa sulkea ulkopuolelle.
Meidän päättäjämme voisivat tehdä paljonkin. He voisivat pienentää luokkakokoja ja lakata vähentämästä kuraattoreja ja psykologeja.
Mikä olisi hyvä keino päästä eroon yksinäisyydestä?
Lasten ja nuorten yksinäisyyden vähentämiseksi on laadittu teesejä. Yksi on se, että vanhemmille pitäisi tarjota enemmän tukea, jos voimat ovat lopussa eikä lasten suhteita huomata tukea.
Lisäksi kouluihin tulisi saada enemmän kerhotoimintaa. Lapsille pitäisi saada kerhoja, jotka eivät maksa mitään ja joihin kaikki pääsisivät mukaan.
Opettajien ja kasvattajien pitäisi saada lisää tietoa yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista. Yksinäisyys eriarvoistaa. Kun ilmiö tunnistetaan, siihen voidaan puuttua.
Mitä kirkko ja seurakunnat voisivat tehdä yksinäisyyden vähentämiseksi?
Seurakunnilla on paljon kerhoja, vanhemmille tukea ja vertaisryhmiä.
Yksi hätkähdyttävä tulos kirkon kannalta on se, että poikien emotionaalinen yksinäisyys vähenee yhtäkkiä kahdeksannen luokan keväällä eli rippikouluiässä. Ehkä rippikoulu on ryhmä, johon nuoret kokevat kuuluvansa. Siellä saa puhua tunteista ja olla sellainen kuin on.
Rippikoulu on tuhannen taalan paikka, koska siellä saadaan yksinäisyyttä vähennettyä. Valitettavasti yksinäisyys yleistyy taas yhdeksännellä luokalla.
Jatkuvampaa ryhmätoimintaa voisi ehkä olla lisää.
HELI VÄYRYNEN
Erilainen jää helposti yksin
Oulun Teuvo Pakkalan koulun viidesluokkalaiset Vilma Kilponen, Ville Molin ja Roosa Nousiainen eivät tunne itseään yksinäisiksi. Kavereita riittää.
He kuitenkin tietävät lapsia, jotka ovat yleensä yksin esimerkiksi välitunneilla.
– He ovat jollakin tavalla erilaisia, Ville sanoo.
Keskiverrosta poikkeavan lapsen on vaikeampi löytää kavereita ja hän joutuu muita herkemmin kiusatuksi.
– On tosi väärin, jos muut eivät ota yhtä leikkiin mukaan, vaan jättävät hänet yksin, Vilma toteaa.
– Yksinäisyydestä tulee mieleen syrjintä, Roosa lisää.
Kummioppilas
voi auttaa
He kaikki ovat sitä mieltä, että koulun pitää puuttua, jos joku oppilas kärsii yksinäisyydestä.
– Opettajalle pitää kertoa, jos jollekulle sanotaan, ettet saa tulla meidän mukaan, Vilma sanoo.
– Asiasta pitäisi keskustella vakavasti eikä vain sanoa, että ketään ei saa kiusata ja sitten keskustelu loppuu, Roosa jatkaa.
– En välttämättä kannata rangaistuksia, mutta ne voivat kyllä auttaa, Ville lisää.
Myös kummitoiminta voi vähentää yksinäisyyttä. Vilmasta, Villestä ja Roosasta tulee ensi syksynä kummioppilaita nuoremmille.
– Jos kummilapsi istuu yksin välitunnilla, kummi voi puuttua asiaan tulemalla hänen luokseen, Vilma toteaa.
Osa kaipaa
yksinoloa
Yksinolo ei aina tarkoita sitä, että lapsi kärsii yksinäisyydestä. Osa kaipaa välillä yksinoloa.
– Jotkut lapset eivät ehkä tykkää olla muiden kanssa, kun taas jotkut tykkäävät siitä hirveästi. Jotkut ovat siinä keskivälillä, että välillä huvittaa olla muiden kanssa ja välillä ei, Ville muistuttaa.
He kuitenkin puuttuisivat siihenkin, jos joku haluaa olla aina yksin.
– Ehkä häneltä voisi välillä kysyä, että onko sinulla varmasti kavereita kuitenkin, Vilma toteaa.
HELI VÄYRYNEN