Armo menee lain edelle

31.3.15

I näytös:
Haastattelu puhelimessa

KAIVAN NETISTÄ esiin numeron ja soitan siihen. Ei vastausta. Naputtelen perään tekstiviestin, jossa pyydän haastattelua.
   Istahdan pöydän ääreen ja ehdin aloittaa jo toisen jutun kirjoittamisen, kun puhelin soi. Näytössä välkkyy Matti Myllykosken nimi.
   Miesääni tervehtii ystävällisesti. Mietin, että hän on varmaan positiivisesti yllättynyt yhteydenotosta.
   Liki kaikissa Myllykosken nimellä tehdyissä nettihaun osumissa mainittiin hänen väitöskirjastaan, jonka populaariversio Jeesuksen viimeiset päivät herätti keskustelua vuonna 1994.
   Sen jälkeen hän on pysynyt poissa lööpeistä. Teologian tohtori Matti Myllykoski on nykyisin dosentti ja johtava tietoasiantuntija Helsingin yliopiston pääkirjastossa.
   – Pidän luentoja ja lueskelen kaikenlaista, hän naurahtaa puhelimessa.
   21 vuotta sitten elettiin toisenlaista aikaa kuin nyt.
   – Väitöskirjani oli ensimmäinen suomeksi Jeesuksesta kirjoitettu historialliskriittinen kirja. Uutta tutkimustapaa säikähdettiin, hän pohtii.

VÄITÖSKIRJASSAAN
Myllykoski totesi, että Jeesus olisi luultavimmin heitetty joukkohautaan, eikä kalliohautaan. Koska ei tiedetty, mihin hänet oli haudattu, Jeesusta seuranneet naiset olivat menneet etsimään häntä ja osuneet tyhjän kalliohaudan luo.
   Oppilaiden ilmestyskokemukset synnyttivät Myllykosken mukaan tarinan ylösnousemuksesta.
Tutkimustulokset herättivät paljon kritiikkiä ja pahennusta varsinkin kirkon perinteisissä ja fundamentalistisissa piireissä. Joidenkin mielestä aihetta ei olisi saanut tutkia.
   Myllykosken mukaan ylösnousemus on aina ollut monitulkintainen asia.
   – Tutkijat ovat kautta vuosisatojen pohtineet, miten eletään kuoleman jälkeen ja mikä on ylösnoussut ruumis. Esimerkiksi Paavalin mukaan ylösnoussut ruumis ei ole se sama ruumis, joka pannaan hautaan, hän kertoo.
   Myllykosken mukaan hänen väitöstutkimuksensa epämiellyttäviksi koetut tulokset pyrittiin osoittamaan vääriksi leimaamalle ne ”tieteellisesti hataralla pohjalla oleviksi ja kestämättömiksi”. Mutta kumpaakaan ne eivät olleet.
   – Pahimmat asenteellisuudet ovat onneksi jo jääneet historiaan, Myllykoski toteaa.
   Hänen mukaansa minkäänlaiset tutkimustulokset eivät vie pohjaa uskolta.
   – Usko on riippumaton historiallisista tapahtumista, Myllykoski toteaa.
   Haastattelu päättyy tältä erää, sillä Myllykoski kiiruhtaa palaveriin. Sovimme tapaavamme seuraavan kerran Oulussa, kun hän saapuu alustajaksi uskonnon ja elokuvan suhdetta tarkastelevaan Pilkahdus-tapahtumaan.

II näytös:
Elokuvissa Valveella

TUNNISTAN MYLLYKOSKEN heti hänet nähdessäni, kiitos vuosien varrella kirjoitettujen haastattelujen, joita olin lueskellut netistä. Myllykoski on pukeutunut punaisiin housuihin. 
    Odotellessamme teatterisalin ovien avautumista keskustelemme elokuvasta A serious man. Amerikkalaisten Joel ja Ethan Coenin vuonna 2009 tekemä elokuva tarkastelee Raamatusta tuttua Jobin hahmoa nykypäivässä.
   – Jobin kirjan perusjuoni on selvä. Jumala antaa Saatanan kiusata oikeamielistä miestä uskoen, ettei tämä kiroa häntä.
   Kun Job itse pitää vastoinkäymisiään vain koettelemuksena, hänen niin kutsutut ystävänsä kertovat niiden olevan rangaistusta hänen synneistään.
   Siis perinteistä lakiuskonnollista ajattelua: synneistä rangaistaan.
   Teologian tohtori Myllykosken mukaan elokuvan sanoma on se, että ihmisen tulee ottaa yksinkertaisuudella vastaan kaikki kohtaamansa asiat.
   – Odotamme turhaan vastauksia, joita emme voi saada.
   Myllykosken mukaan teoria ja käytäntö ovat aina hankauksissa.
   – Ihminen elää aina jossain yhteisössä. Niistä kaikista löytyy laki ja armo. Käytännössä Raamattua luetaan aina elämän ehdoilla, hän toteaa.

A SERIOUS MAN -ELOKUVAN tositarina Yhdysvaltojen keskilännessä sijaitsevasta uskonnollisesti puhdasoppisesta yhteisöstä valaisee Myllykosken mielestä inhimillisyyden nostamista lakipykälien edelle.
   – Kun pastorin naimaton tytär pamahtaa paksuksi, yhteisö nuhtelee häntä, mutta on armollinen ja ymmärtäväinen. Tyttöä ei suljeta yhteisön ulkopuolelle, vaikka hän on toiminut vastoin sen sääntöjä. Aivan toisin siis, kuin olisi voinut ajatella. 
   Myllykosken mukaan kaikissa uskonnoissa on olemassa armon käsite.
   – Riippuu kuitenkin aina ihmisistä, miten sitä käytetään.
Teatterisalin ovet aukeavat. Matti Myllykosken on aika kertoa näistä ajatuksista myös muille.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 13/2015