Hengellisen tiedon taso laskenut

18.3.15

Suomalaisten hengellisen tiedon taso on eri mittareiden mukaan laskenut.
   Esimerkiksi rippikouluun tulevien lähtötiedon taso kristinuskon perusteista on heikompi kuin 10–20 vuotta sitten.
   – Emme voi ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että koulun uskonnonopetus on luonut pohjan, josta voimme jatkaa. Päiväkerhoissa meidän on kerrottava ensin, kuka Jeesus on, Oulussa viime viikolla vieraillut Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kertoo.
   Ilmiö johtuu pääosin kotien kristillisen kasvatuksen ja koulujen uskonnonopetuksen ohenemisesta.
Vanhemmat voivat olla arkoja opettamaan iltarukousta ja välittämään kristillistä perintöä lapsilleen.  Koulujen uskonnonopetuksesta on vähennetty tunteja ja opetuksen sisältökin on muuttunut.
   Jumalanpalveluksissa pitää kertoa kristinuskon peruskertomusta yhä tietoisemmin opetuksellisessakin mielessä. Pappi joutuu miettimään sanoitustaan aiempaa tarkemmin myös kirkollisissa toimituksissa.
   – Jos kirkko ei pysty sanoittamaan hengellistä sanomaa, se epäonnistuu ydinalueella.
Keskitalo pitää tärkeänä seurakuntien suunnitelmallista Raamatun opetusta, vaikkei se kokoa suuria joukkoja.
   – Ihmisten on tärkeä tietää, että kun hengellinen etsintä herää, hengellistä antia löytyy oman kirkon piiristä, eikä sitä tarvitse etsiä muualta.

Matalan kynnyksen
toiminta tärkeää

Kirkkoon kuuluu edelleen yli neljä miljoonaa suomalaista.
   Suurin osa jäsenistä suhtautuu seurakuntaan myönteisesti, muttei osallistu sen toimintaan aktiivisesti.
Kirkko haluaa myös tulevaisuudessa palvella koko kansaa eikä vain suppeaa sisäpiiriä.
   – Jos haluamme säilyttää kansankirkon, kirkon pitää tulla lähelle tavallista ihmistä, Keskitalo sanoo.
   Hän ei seurakuntien säästöpaineissakaan leikkaisi matalan kynnyksen toiminnasta, johon on helppo tulla mukaan.
   – Kuulin, että Karjasillan seurakunta järjesti meänkielisen messun. Se kolahti, kun olen kotoisin Tornionjokilaaksosta. Murre ja syntymäpaikka ovat ihmisille tärkeitä. Tämä on esimerkki toiminnasta, johon on helppo tulla mukaan.

HELI VÄYRYNEN

Artikkeli on osa lehteä 11/2015