Ikuistettuja juhlahetkiä
Kirsti Kirjavainen on kuvannut 30 vuotta elämää Nepalissa
Suomen Lähetysseuran eläkkeellä olevan työntekijän Kirsti Kirjavaisen valokuvanäyttely Nepalin vammaisista on paraikaa esillä Oulun kaupunginkirjastossa.
Ihmisten kuvaaminen on Nepalissa vaikeaa, sillä ennen kuvan ottamista täytyy voittaa kuvattavan luottamus. Kuvattavan kieltä täytyy osata ja tuntea hänet joskus jopa monen vuoden ajalta.
Esimerkiksi tytöistä ei saa vapautunutta kuvaa, jos heitä ei tunne ennestään.
Kirjavainen kertoo esimerkin tytöstä, jolla on tekojalka. Tyttö kutsui lähettiä kakkosäidikseen, koska Kirjavainen auttoi tyttöä monin tavoin.
Myös tytön vanhemmat hyväksyivät Kirjavaisen ja toivat tälle muun muassa kalaa. Tytön äiti kertoi Kirjavaiselle, että tätä saa kutsua kakkosäidiksi.
Tyttö kertoi Kirjavaiselle itkien murheitaan: Saako hän koskaan miestä ja lapsia? Kirjavainen rohkaisi tyttöä. Hän saattaa hyvinkin avioitua ja saada jälkeläisiä.
Vaikeudet tuovat
luottamuksen
Kirjavaisen mukaan vaikeudet luovat luottamuksen. Nepalin sisällissodan aikana paikalliset joskus varoittivat kirjelapulla Kirjavaista tulemasta kyläänsä, koska se oli vaarallista.
Sodasta huolimatta Kirjavaisella ei ollut koskaan nälkä. Paikalliset möivät hänelle ruokaa ja auttoivat muillakin tavoin. Kaiken perustana oli vuosien aikana rakennettu luottamus.
Kirjavainen työskentelikin eri työkausilla Nepalissa yhteensä 30 vuotta. Hän teki töitä muun muassa vammaisten aseman parantamiseksi.
Vammaisia
hävetään
Maan pääuskonnot ovat hindulaisuus ja buddhalaisuus. Molempien uskontojen opetukseen kuuluu, että vammat ja onnettomuudet johtuvat edellisten elämien väärinteoista. Vammaisen syntymisestä syyllistetään ennen kaikkea äitiä, jonka edellisen elämän virheet johtavat vammaisen lapsen syntymiseen.
Nepalissa vammaisia piilotellaan, hävetään ja kohdellaan huonosti. Siksi heidän luottamustaan on vaikea voittaa.
Viime aikoina vammaisten asema on parantunut muun muassa Lähetysseuran ja sen paikallisen yhteistoimintakumppanin toiminnan vuoksi. Monien vammaisten itsetunto on parantunut huomattavasti.
Kuvat
tuovat toivon
Kirjavaisen valokuvanäyttely on vammaisten juhlaa, koska koulu, ammattikoulutus, työ ja ihmisoikeudet ovat kaikki juhlan syitä, voittoja. Juhla on saada työpaikka, koulupuku ja hyvä itsetunto.
Kirjavainen kuvaa onnistumisen juhlaa, koska se tuo toivon.
Vammaisten kulkueesta otettu kuva kertoo vammaiselle, että hän ei ole yksin, vaan kohtalotovereita on muitakin.
Kirjavainen on ottanut kuvia vuosikymmenten ajan, koska pitkä aikaväli kertoo hänelle itselleenkin, että edistystä on tapahtunut roimin askelin, vaikka arjessa kaikki tuntuu tuskallisen hitaalta ja eteneminen mahdottomalta.
Kauniissa maassa
raskasta työtä
Näyttelyssä on kuvia myös muista nepalilaisista ja maan kauniista luonnosta.
Kirjavainen kuvaa usein nepalilaisten raskasta työtaakkaa, jotta voisi kertoa länsimaalaisille, kuinka raskasta maatyöläisen arki on, kun kaikki tehdään käsin. Heidän työpäivänsä saattavat kestää aamukolmesta iltakymmeneen.
– Kuvaan, jotta ihmiset ymmärtäisivät, että maatyöläiset joutuvat kantamaan vettä tuntikausia, jos vesijohtoa ei rakenneta.
PEKKA HELIN
Vammaisten juhlaa Nepalissa – Oikeus kouluun, työhön ja ihmisarvoon -valokuvanäyttely Oulun pääkirjastossa 18.3. saakka.
Kristinusko tuo vammaisille ihmisarvon
• Nepal on Intian rajanaapuri. Asukkaita maassa on 30 miljoonaa, joista kristittyjä on kaksi miljoonaa. Vuonna 1977 kristittyjä oli muutama sata. Vammaisia maassa on kaksi miljoonaa.
• Evankeliumi on monelle nepalilaiselle suuri ilon lähde, sillä se kertoo, että kaikki ihmiset ovat Jumalan rakastamia ja samanarvoisia. Hinduismin ja buddhalaisuuden mukaan vammaiset ja vähäväkiset ovat itse syypäitä kohtaloonsa. Juuri siksi kristinusko kasvaa maassa kovaa vauhtia.
• Maassa vallitsi vuosia sisällissota, jossa maolaiset taistelivat hallituksen joukkoja vastaan. Maan tilanne on sekava eikä perustuslakia ole saatu aikaan.