Lämsänjärven leirikeskuksen pirtti on täynnä väkeä, sillä menossa on Oulun seurakuntien kalakerho.
Pirtti on kuin luotu erähenkiseen askarteluun. Tilaa hallitsevat vanhanaikaiset pirtinpöydät. Lautaseinille on ripustettu kansatieteellisiä tauluja ja valokuvia menneistä hiihtokilpailuista.
Vanha harmoni ja putkiradio pistävät silmään, mahtavatkohan toimia enää? Takassa palaa tuli.
Kerholaiset istuvat pirtinpöytien ääressä ja veistävät vaappuja. He ovat isovanhempia, vanhempia ja lapsia.
Kalakerhon vetäjä, Oulujoen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Pertti Putila, mikä on vaappu?
– Vaappu on puusta veistetty kalanjäljitelmä, joka saadaan uimaan sopivalla lailla ja sopivalla syvyydellä. Vaaput maalataan väreillä, jotka sopivat kuhunkin vuodenaikaan, veden lämpötilaan ja kalastuspaikkaan, Putila selostaa.
Kerhossa valmistetaan muitakin kalastusvälineitä kuin vaappua. Joskus käydään kalastusretkilläkin.
Toiminta alkoi
vuosia sitten
Putila perusti kalakerhon 14 vuotta sitten. Sen ideana on tarjota lapsille ja lapsiperheille mukavaa kanssakäymistä. Alle 12-vuotiaiden on tultava huoltajien kanssa kerhoon.
Monelle kivointa on varmaan osallistua kalaretkille ja narrata saalista.
Putila haluaa tarjota myös harjoitusta kädentaidoille, jotka nykyisessä lasten hektisessä pelimaailmassa ovat jääneet taka-alalle.
– On tosi mukava nähdä, miten nuoret oppivat ja koko perhe tekee yhdessä. Se on kaikista parasta, Putila toteaa.
Entisiä kerholaisia
ohjaajina
Pirtissä ohjaajat neuvovat kerholaisia minkä kerkeävät. Kerholaisten ja ohjaajien asennot kertovat tarkkaavaisuudesta ja keskittymisestä.
Ohjaajat ovat kerholle kaikki kaikessa, sillä ilman heitä kerho ei pyörisi. Mikko Kiuttu, Jarno Väistö, Atte Lämsä, Jarkko Auno ja Tomi Kirves ovat olleet mukana toiminnassa yli 10 vuotta, ensin kerholaisina, sitten ohjaajina.
Mikko Kiuttu opastaa Arja Laukkaa, joka on tullut kerhoon lapsenlapsensa Janne Laurilan kanssa.
Isä vei Laukan kalaan, kun Laukka oli lapsi.
– Tehtiin koivunrangasta onki ja sitten myös ravustettiin. Kalastaminen unohtui, kun tuli perhe ja työ. Kerran mentiin pilkille työporukalla ja innostus iski uudelleen. Tauossa kerkesi mennä 30 vuotta.
Laukka kalastaa vain talvella, koska hän pelkää ampiaisia.
– Kevätaurinko kun paistaa hangen päällä ja on rauhallista ja lämmintä, se on aivan ihanaa.
Isä on
kalastajamestari
Yksi pöytä on omistettu työkaluille ja tarvikkeille. Kerholaiset käyvät tavan takaa hakemassa täydennystä. Pöydällä on muun muassa pyöröpihtejä ja laakapihtejä. Niillä kaiketi väännetään jotain.
Työn touhussa on myös 8-vuotias Kaisa Hovila. Hän on tullut Lämsänjärvelle 11-vuotiaan veljensä Niko Hovilan, japanilaissyntyisen äitinsä Yasuko Haradan ja isänsä Jussi Hovilan kanssa.
Tyttö kertoo käyneensä isän ja Nikon kanssa pilkillä.
Tykkääkö Kaisa kalastamisesta?
– Ainakin kesällä se on kivaa.
Pilkkiminenkin on tytöstä kivaa, vaikka siinä tulee kylmä.
Onko isä kalastajamestari?
– Kyllä se osaa kalastaa aika hyvin.
PEKKA HELIN