Toini Luukkosen mukaan lasten on saatava rauhassa kysellä ja ihmetellä myös uskontoon liittyviä asioita. Kuva: Elsi Salovaara

Lapsen on saatava pohtia

25.3.15

Perusopetuksen opetussuunnitelmat muuttuvat elokuussa 2016. Oppiaineiden tuntimäärissä ei tapahdu suuria muutoksia, mutta esimerkiksi oman uskonnon opetusta on alakoulussa yksi vuosiviikkotunti aiempaa vähemmän.
   Pohjois-Suomen aluehallintovirasto järjesti viime torstaina Katsomuksen maailmaa rakentamassa -seminaaripäivän. Tavoitteena oli tarjota tukea erityisesti uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajille uusien opetussuunnitelmien laadintaan.
   Seminaariin osallistui 115 kasvatusalan ammattilaista. Yksi heistä oli pudasjärvinen Toini Luukkonen. Hän on toiminut seurakunnan lapsityöntekijänä, perhepäivähoitajana ja sijaisäitinä.
   – Työ ei ole vain uskonnollista kasvatusta, vaan kokonaisvaltaista kasvun tukemista. Nyt opetussuunnitelmaan kirjattua etiikan opetusta on kyllä taidettu tehdä aina, mutta sitä ei ole tiedostettu, Luukkonen pohti.

Seurakunnissa
selkeämmät roolit

Päivän aikana Luukkonen havahtui eroon seurakuntien ja kuntien kasvatustyön välillä.
   – Seurakunnissa opetetaan uskoa, muualla taas uskontoja, hän tiivistää.
   Luukkosen kokemuksen mukaan seurakuntien toiminnassa mukana olevien perheiden voi olettaa suhtautuvan positiivisesti uskonnolliseen opetukseen. Siksi asioista voidaan puhua kristillisestä näkökulmasta.
   – Koulujen ja päiväkotien opettajilla tilanne on haastavampi, koska heidän pitää huomioida tasapuolisesti lasten erilaiset taustat, Luukkonen toteaa.

Enemmän
rauhallisia jutteluhetkiä

Toini Luukkonen osallistui seminaarissa työpajaan, jossa pohdittiin lasten katsomusten rakentumista. Alustamassa ollut Oulun yliopiston kasvatustieteiden lehtori Hannu Juuso toi esiin termin pedagoginen tahti.
   – Aikuinen kantaa aina omia käsityksiään mukanaan. Meidän pitäisi kuitenkin aidosti kuunnella lasta ja antaa hänen edetä omaan tahtiin, Juuso totesi.
   Usein työssä on kiire, eikä rauhalliselle, kahdenkeskiselle keskustelulle jää aikaa.
   – Heittäytyminen lapsen tasolle on aina a ja o, olipa kysymys mistä vain. Lapselle pitää antaa tilaa omille pohdinnoille, Toini Luukkonen summasi.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 12/2015