Jyrki Vaaramon lapsia haukuttiin koulussa lestoiksi ja kiusattiin. Kun perhe muutti Oulunsalosta Vaasaan, nimittely loppui.
– Meitä nauratti, kun Vaasassa lesta tarkoittikin polkupyörän satulaa.
Entisessä ammatissaan Vaaramo toimi upseerina. Perhe muutti usein työn mukana paikkakunnalta toiselle.
– Eri paikkakunnilla oli valtavat erot suhtautumisessa meihin. Vaasassa meillä ei ollut uskon takia mitään ongelmia.
Nyt Vaaramo työskentelee Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisena. Armeijauran jälkeen hän on toiminut pappina kymmenen vuotta.
Vaaramo kokee, että Oulun seudulla valtaväestö ja media suhtautuvat vanhoillislestadiolaisuuteen jyrkemmin kuin Vaasassa. Hän ihmettelee, mistä ennakkoluulot johtuvat.
– Lehdistöltä toivoisi sellaista kuvaa, että mekin olemme tavallisia ihmisiä. Ja meilläkin on uskonnonvapaus.
Alkoholi maksaa
yhteiskunnalle
Raamattu ja uskontunnustus ovat vanhoillislestadiolaisille elämän tärkeimmät ohjenuorat.
Vaaramo sanoo, että he yrittävät elää Raamatun mukaan niin pitkälle kuin on mahdollista.
He haluavat tutkia ja selittää Raamattua, ja tätä selittämistä nykypäivän ihminen myös kaipaa kirkolta.
Vaaramon mukaan he ottavat uskontunnustuksen tosissaan. Jumala on Kaikkivaltias taivaan ja maan Luoja, joka johtaa isot ratkaisut.
– Meitä moititaan siitä, että synnytämme liikaa lapsia. Liikkeestä lähteneet ovat nostaneet viime aikoina esiin sitä, että meillä on hirveästi uupuneita äitejä.
Uupuneiden määrää on Vaaramon mielestä liioiteltu. Pappina hän näkee kastetilaisuuksissa enimmäkseen tyytyväisiä ja onnellisia perheitä.
Vaaramo toivoo, että toisin uskovat voisivat kunnioittaa vanhoillislestadiolaisten ratkaisuja, vaikka eivät niitä ymmärtäisikään.
– Sekin, ettemme käytä alkoholia, koetaan pahaksi asiaksi. Samaan aikaan toisella suupielellä sanotaan, kuinka suuret kustannukset yhteiskunnalle tulevat alkoholin käytöstä.
Taivaspaikkaa
ei voi varata
Usko ei ole tiedon asia, Vaaramo muistuttaa. Maailmassa on paljon uskonnollisia liikkeitä, joissa uskotaan, että tietyllä tavalla uskomalla päästään taivaaseen.
– Vasta maailman lopulla Jumala tekee ratkaisun.
– Mekin ajattelemme, että kun uskomme näin, pääsemme taivaaseen. Meillä ei ole mitään oikeutta tuomita ketään, ei liikkeen ulkopuolisia eikä liikkeen sisällä olevia.
Vaaramo korostaa, että jokainen tekee elämässään omat valintansa eikä yksikään ihminen ole synnitön.
– En koe itseäni mitenkään onnistuneeksi uskovaiseksi.
– Kristuksen sovintotyön tähden koen kuitenkin olevani armahdettu syntinen. Kannamme syntiinlankeemuksen perintöä mukanamme, ja sitä vastaan haluamme taistella.
Saarnata saa
niin kuin uskoo
Jyrki Vaaramo toivoo, että kuilu vanhoillislestadiolaisten ja muiden välillä vähenisi.
– Itse olen saanut tehdä työtä kirkossa vapaasti ja saarnata niin kuin uskon. Kukaan ei ole tullut moittimaan siitä.
Suomessa arvioidaan olevan noin satatuhatta vanhoillislestadiolaista. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääpaikka on Oulussa.
Suviseuroihin kokoontuu joka kesä 70–80 000 ihmistä. Tulevan kesän Suviseurat pidetään Vaasassa.
Oulun Rauhanyhdistyksellä on 1750 jäsentä. Sunnuntaisin yhdistyksen talolle Oulun Professorintielle kokoontuu 2000–2500 ihmistä.
– Meillä on jokaiseen tilaisuuteen seurahuoneen ovi auki. Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi tilaisuuksiimme. Osallistuminen ei edellytä liikkeen jäsenyyttä.
HELI VÄYRYNEN