Kiire on usein itse luotua. Elämän pelkistäminen ja olennaiseen keskittyminen ovat kouluttaja Ilmo Häkkisen lääkkeitä kiireen tunteeseen. Kuva: Jaakko Salovaara

”Odota, äiti kirjoittaa nyt”

7.3.15

”Odota, äiti kirjoittaa nyt”

Kouluttaja Ilmo Häkkinen kertoo, kuinka kiireestä pääsee eroon

Perhe, työ, ystävät, harrastukset, vapaa-aika. Kaikki vaativat osansa arjesta.
    On oltava läsnä oleva isä, äiti, tytär, poika tai puoliso, omistautunut työntekijä, hyvä ystävä ja aktiivinen toimija – tai ainakin omasta kunnosta huolehtiva kansalainen.
   Moni kokee arjen suorittamiseksi, eräänlaiseksi selviytymiseksi. Toisinaan monen asian hallitseminen yhtä aikaa on välttämätöntä, mutta sitä ei pitäisi joutua tekemään päivät läpeensä.
   Reilun viikon päästä Oulussa järjestettävään Hetken merkitys kiireen maailmassa -seminaariin kouluttajaksi saapuvan työnohjaaja Ilmo Häkkisen mielestä kiire on harhaa, mutta se vaivaa meistä useita. Tunne kiireestä vaikuttaa niin ihmissuhteisiin kuin oman itsen hyvinvointiin.

Pidetäänkö kiireistä ihmistä muita tärkeämpänä, Ilmo Häkkinen?
Voi olla. Toisaalta on varmaan totta, että jokaista ihmistä kiire oikeasti ahdistaa. Kiire on sitä, että tärkeille asioille ei ole varattu tarpeeksi aikaa ja että siirtymät ovat liian nopeita.
Kiire voi myös olla huonosti ajateltua tehokkuutta. Hengittävä rytmi ja toimeliaisuuden ja joutilaisuuden tasapainottaminen ylläpitävät terveyttä.

Onko tehokkuus pahe?
Rento ja joustava – tekemisen iloa tuottava – tehokkuus ei ole. Hyvää tehokkuutta on hyvin organisoitu tekeminen.   Ovatko uuvuttava touhu ja itsensä pakottaminen oikeasti tehokasta ollenkaan?

Onko kiireettömyys yhtä kuin laiskuus?
Ei ole. Kiireettömyyteen voi kuulua luova laiskuus ja luova, reipas toimeliaisuus.
   Nykyään meillä ei tahdo olla aikaa tuumailuun, jota moni hommakin vaatisi. Emme ehdi vanhemmitenkaan tulla viisaiksi, kun olemme niin aktiivisia.

Pitääkö jostain luopua, jos haluaa päästä eroon kiireestä?
Pitää. Ensimmäiseksi kannattaa luopua kaikesta täytteestä ja itselle merkityksettömästä, jotta voi nähdä, missä mennään. Nykyään on kaikkea liikaa, kaikkea hyvääkin. Muun muassa siitä syystä on vaikea priorisoida.
   Elämyksiä ja elämyshakuisuutta on liikaa. Se pitää hektisyyttä ja toisaalta tympääntymistä yllä. Elämän pelkistäminen ja omien arvojen pohjalta olennaiseen pitäytyminen ovat hyvät lääkkeet kiireeseen.

Voisiko paasto sosiaalisesta mediasta auttaa?
Auttaa hyvinkin, samoin paasto kaikesta muusta mediasta. Uutisia on liikaa. Nekin ovat osaltaan täytettä, johon totumme ja turrumme.

Hajottaako kiire perheitä?
Vuorovaikutuksen ja yhteisen laatuajan vähyys hajottaa, samoin liiallinen stressi ja huolissaan oleminen, kaikkinainen liiallinen paine.

Kiireeseen liittyy usein syyllisyyttä, kun asioita ei ehdi hoitaa niin hyvin kuin haluaisi. Miten syyllisyydestä pääsee eroon?
Iso ja vaikea kysymys. Yksi vastaus on: tulemalla vastuulliseksi valinnoistaan. Sanonnat “Niin makaan, kuin petaan” ja “Sitä niitän, mitä kylvän” pitävät paikkansa. Tietenkin tärkeää on jakaa asioita ja puhua ihmisten kanssa myös syyllisyydestä.

Miten elämä hiljenee ja arki olisi paremmin hallinnassa?
Kaiken pelkistämisellä ja arvopohjaisten valintojen korostamisella. Kiireenkin keskellä on otettava oma tila hengittämiseen, tyhjentymiseen ja voimaantumiseen.
   On tärkeää, että elämä saa puhutella meitä. Kiire on harhaa.
ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 9/2015