Liminkalaisen Aino Pullin pöydällä on jo entuudestaan kaksi kukkakimppua, kun hän saa seurakunnan diakoniatyöntekijältä Sinikka Ilmoselta vielä uuden tulppaaninipun juuri poimittujen pajunkissojen kera.
Kukat eivät ole harvinaisia koristuksia Aino Pullin pöydällä, sillä hänelle pelkkä liina ei riitä pöydän kaunistukseksi. Näin hän tuumii itse.
Tällä kertaa kimpuille on kuitenkin erityinen selitys. Aino Pulli täyttää pääsiäisen aikaan 95 vuotta.
Pikkuleivät, ässät ja sydämen muotoiset piparit hän on leiponut itse, mutta päivänsankarin poika toppuutteli äitiänsä ryhtymästä leipomaan enää pullia ja täytekakkuja.
Nämä ovat ensimmäiset synttärit, kun Aino-rouvan syntymäpäivillä ei syödä itse tehtyä pullaa, mutta synttärisankari arvelee Sinikka Ilmoselle, että kaipa se hänen iässään on jo sallittua.
Hellä muisto äidistä
mämmin tekijänä
Kukkien lisäksi Ilmosen kassista löytyy tervehdyksenä pääsiäismunia. Herkkuja makustellessa puhutaan siitä, miten pääsiäistä vietettiin Aino Pullin lapsuudenkodissa Limingan Ketunmaalla.
– Äidin tapana oli tehdä pääsiäiseksi mämmiä iso padallinen. Sitä taidettiin valmistaa kerralla kymmenen litraa. Ensiksi laitettiin ruisjauhot yöksi veteen imeltymään. Sitten sitä keitettiin ja paistettiin.
Syöjiäkin Ketunmaan kodissa oli, jos tuli mämmiäkin monta kauhallista.
– Meitä oli kahdeksan sisarusta ja yksi kasvattiveli, Aino Pulli kertoo.
Mämmiä säilytettiin omissa astioissa, mutta sitä Aino-rouva ei muista, olivatko perheen mämmiroveet tuohista tehtyjä.
– Kuka niitä tuohia olisi repinyt? Mutta ihanaa se mämmi oli.
Kerma ei tuolloin kuulunut mämmin höysteeksi. Maitoa vain, Aino Pulli sanoo.
Kanamunia lapset saattoivat värjätä jo tuolloin, hän arvelee.
Kevät on
Luojan työtä
Vaikka Aino Pullin kotia koristavat juuri nyt monet kukkakimput, entivanhaseen pääsiäisen viettoon tulppaanit ja narsissit eivät kuuluneet. Kukkina olivat tuolloin pajunkissat.
Kirkkoon Pulli ei muista lapsuudenperheensä lähteneen pääsiäisenä.
– Kirkossa käynti kuului jouluun. Silloin se oli tähdellistä. Kirkkoon lähdettiin hevosella kauempaakin.
Pitkäperjantai oli Ketunmaan kodissa hiljaiseloa, mutta Aino Pullin sanoin ”pääsiäisaamuna päästiin jo juoksentelemaan naapurin tyttärien kanssa”.
Eräs pääsiäiseen liittyvä muisto vuosikymmenten takaa askarruttaa yhä Aino-rouvaa. Hän selvittää Sinikka Ilmoselle, että ennen vanhaan pääsiäisnoidat olivat ilkeitä trulleja, jotka tekivät tihutöitä navetoissa.
– Miksihän ne niitä risujakin sinne navettaan nakkelivat, hän kummastelee pahuutta.
Aino Pulli kertoo olevansa kevätihminen, onhan hän syntynytkin parhaaseen kevään heräämiseen aikaan. Oman kodin ikkunasta on mukava katsella kevään voimallista tulemista.
– Minä niin nautin, kun näen urpujen syntymisen koivuissa. Voi voi! Joutsenet tulevat Liminkaan ja joki vapautuu jäästä. Luoja on kaiken tämän järjestänyt, ei tällaista ihmettä ihminen ole voinut tehdä.
RIITTA HIRVONEN