– Kiva kun olet täällä, pitkä ja ruskeasilmäinen mies sanoo ja tarttuu käteen.
– Kiva kun sinäkin olet täällä, vastaan ja hymyilen.
Luukas-messussa Tuiran kirkossa yliopistopastori Ari Savuoja ja pastori Jonne Pirkola ovat komentaneet kirkkokansan liikkeelle tervehtimään toisiaan.
– Tehän oikein innostuitte, Savuoja huikkaa ihmisille, kun istahdamme takaisin paikoillemme.
Niinpä taisimme tehdä. Itse kättelin ja tervehdin minuutin aikana viittä tuntematonta.
Ennestään tuntematon on myös kanssani kirkkokahvien laittamisesta huolehtiva Marika Niittymäki. Hän kuiskaa minulle omalle paikalle palatessaan, että kirkossa on 42 henkeä. Ennen ehtoollista meidän on siis käytävä kattamassa lisää lautasia.
Synnintunnukseen liittyvän hiljaisen puoliminuuttisen jälkeen jatkamme ylistyslauluilla. Musiikin aikana on mahdollisuus jättää esirukouspyyntöjä.
Huomaan, että yllättävän monella on sydämellään jokin huoli tai toive, jonka puolesta he kaipaavat rukoilua. Kirjoitan lapun ja tiputan sen laatikkoon. Olo kevenee heti.
Saarnavuorossa oleva Savuoja on saanut päivän aiheen käsittelyyn vinkkejä Luukas-messun Facebook-ryhmästä, johon voi liittyä kuka vain.
– Miten minä olisin aikalaisena suhtautunut Jeesukseen? Miten suuri voima muiden mielipiteillä on meihin? hän heittää kysymyksiä kuulijoille.
Hipsimme Marikan kanssa keittiöön. Laitamme kahvia tulemaan, ja katamme pöytään lisää leipätarpeita. Marika on leiponut muffineja.
Kuulen, että hän on kotoisin Satakunnasta ja tullut Ouluun viimeistelemään käsityönopettajan opintojaan. Uudessa kaupungissa ystäviä on löytynyt Evankelisten opiskelijoiden toiminnasta.
Pian edessä on paluu kotiseudulle ja kondiittorinopintojen aloitus.
– Haaveilen omasta käsityökahvilasta. Siinä voisin yhdistää molemmat ammatit, hän kertoo.
Keittiö on siivottu hieman ennen kymmentä.
– Oli kiva tavata, Marika huikkaa pyörän selkään hypätessään.
– Niin sinutkin, nähdään!
ELSI SALOVAARA