Savosta kotoisin oleva ja nykyisin Hämeessä asuva Jaana Pöllänen ihasteli taustalla näkyvää Oulujokea. – Onko tämä joki? Ei meillä päin näin isoja jokia ole

Rukouksen pelastama

25.3.15

Vuosi sitten hiljaisen viikon keskiviikko valkeni tuskaisena.
   – Vasemmassa kädessä oli ihan kauhea kipu. Lääkäri uskoi minun kuitenkin vain nukkuneen käden päällä, eikä asiaa tutkittu enempää, Jaana Pöllänen muistelee liki vuotta myöhemmin Muhoksen kirkossa.
   Kiirastorstain valjetessa tuska oli entistä kovempi. Tällä kertaa hän sai lähetteen magneettikuvaukseen.
   – Siinä kuvausputkessa kun makaa liikkumattomana tuskissaan puoli tuntia, niin ehtii miettiä Jeesusta ristillä ja kaikki muut pieksetyt kristityt.
   Kaksi päivää aiemmin Jaana oli ollut Pekka Simojoen konsertissa. 
   – Älä pelkää, usko ainoastaan -laulun aikana puhkesin itkemään. Kappaleen sanat tuntuivat niin tosilta.
   Samaisessa konsertissa entuudestaan tuntematon nainen oli ehdottanut kesken kaiken, että ”me kaikki rukoilisimme Jaana Pölläsen puolesta”.
   – Meinasin nolostuksissani painua piiloon. Tämä tuntematon nainen oli saanut Jumalalta kehotuksen toimia.

Äänen katoaminen
toi puutteen

Viime pääsiäisen alla evankelista-laulaja oli omien sanojensa mukaan henkisesti jo aika loppu.   Taiteilijauran 20-vuotisjuhlavuosi oli alkanut äänenmenetyksellä. Totaalista puhekieltoa kesti kaksi viikkoa.
   – Kun perhettämme kohtasivat vielä muutkin vastoinkäymiset, jouduimme perumaan keikkoja. Olin siitä pahoilla mielin, sillä olin antanut Jumalan täyttää kalenteriamme.
   – Keikkojen peruuntuminen johti meidät taloudellisiin vaikeuksiin, muusikkomiehensä Ville Uusitalon kanssa esiintyvä laulaja kertoo.
   Eräänä yönä Jaana valvoi tuskaisena. Puhekiellossa oleva laulaja mietti hoitoalalle suuntaamista. Siellä olisi ainakin töitä tarjolla.
   – En ole koskaan aiemmin ajatellut, että haluaisin lopettaa laulamisen, vaikka äitini on kehottanut hankkimaan oikean ammatin. Aina olen saanut kuitenkin laskuni maksettua, 18-vuotiaasta asti esiintynyt Jaana kertoo.
   Kolmilapsinen perhe oli kovilla äidin äänen vaiettua. Ystävien tuomat ruokalahjat toivat ihmeiden tavoin ruokaa pöytään ja perhe selvisi pahimman yli.

Millin ja hetken
päässä pyörätuolista

Kiirastorstaina magneettikuvauk­sessa selvisi syy Pölläsen kipuun: kuudennen ja seitsemännen kaularankanikaman välilevy oli pullistunut selkäydinkanavaan päin.
   – Lääkäri totesi, että nyt on kiire.
   Matkalla leikkaukseen soitti Matti Vuolanne, entuudestaan vain TV7:sta tuttu evankelista. Hän oli saanut kehotuksen soittaa Jaanalle, joka oli lähettänyt hänelle fanipostia muutama päivä aiemmin.
   Matkalla leikkaukseen Jaana vuodatti puhelimessa tuntemattomalle kaiken tilanteesta. Vuolanne rukoili hänen puolestaan.
   – En voinut kuin ihmetellä Jumalan huolenpitoa ja aikataulutusta pelottavassa tilanteessa.
   Leikkaus tehtiin heti. Sen jälkeen pääsiäisen pelastussanoma tuntui aivan uudella tavalla.
   – Sain kuulla olleeni millin ja hetken päässä neliraajahalvauksesta.
Jaana Pöllänen on rukoillut aina paljon.
   – En ole koskaan aiemmin mennyt tuntemattomilta ihmisiltä kysymään, että voinko rukoilla puolestasi.    Sairaalassa kuitenkin menin, ja sainkin rukoilla toisten puolesta.
   Ihmisten pitäisi Jaanan mielestä rukoilla enemmän.
   – Rukous ei vaadi erityistä aikaa, paikkaa tai lahjoja. Se on kieli ja yhteys, jonka Jumala on meille antanut. Meidän pitäisi ymmärtää käyttää sitä, hän pohtii.
   Loppuun palaminen ja uupumus pitivät Jaanan sairauslomalla kesään saakka. Sen jälkeen elämä palasi pikkuhiljaa uomilleen.
   – Jouluna ajattelin, että kiitos Jumala, tulevasta vuodesta tulee varmasti jotain parempaa.

Aivoinfarkti
jätti henkiset arvet

Uudenvuodenaattona tuli ”outo tunne”.
   – Lapset olivat ulkona katsomassa raketteja, kun minä huusin sisällä Jeesusta apuun. 
   Aivoinfarkti halvaannutti hetkellisesti vasemman puolen. Sairaalaan tullessa tilanne oli jo palautunut.
   Jaana kiittelee miestään, joka on pitänyt perheestä huolta koettelemusten keskellä.
   – Tämän vuoden tammikuu oli sellaista aikaa, että minusta oli jäljellä pelkät kuoret.
   – Vietin tuntikausia sikiöasennossa. Tuntui, kuin ihmisyys, sielu ja ytimeni olisivat hukassa. Mutta Jeesus oli siellä tyhjyydessä. Jos Hän ei olisi, ei olisi mitään.

Esiintymiset
ovat rohkaisua

Jaana on surullinen siitä, että Elä ihmeessä -illan kaltaisille tilaisuuksille on vaikeaa löytää yhteistyökumppania. Seurakunnista tilaisuuksille on hankala löytää tiloja, vaikka esiintyjälle ei tarvitsisi edes maksaa.
   – Ulkopuolisen esiintyjän tulo pitää käsitellä virallisissa toimikunnissa. Kaikki on aivan liian sidottua byrokratiaan.
   Aika on kuitenkin sellainen, että ihmiset kaipaavat lohdutusta ja jotain kestävää.
   – Elämä ei ole kenellekään helppoa, se on hyvinkin kivuliasta. Mutta ei Jeesus luvannutkaan meille helppoa tietä.
   Evankelistana Jaana kertoo avoimesti omasta elämästään.
   – Ei ole helppoa kertoa kaikille, että olenpa ollut köyhä tai sairas. Meidät on kuitenkin laitettu tänne rohkaisemaan toinen toisiamme.
   Jaana uskoo, että ilman viime vuoden kokemuksia hän ei ymmärtäisi Jumalan rakkaudesta niin paljoa.
   – Olen tällainen liihottaja, ja Jumala ei varmaan olisi saanut minua muuten kiinni. Hänen piti pysäyttää minut.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 12/2015