– Jos tähteys tulee ennen kuin ihminen on kasvanut arkeen kiinni

Seiskanlaulajatkin kuoroihin

11.3.15

Kun on kiertänyt yli 20 vuotta maailman upeimmilla konserttilavoilla Wienissä, Lontoossa, Pariisissa, jännittääkö enää esiintyminen kotikaupungin estradilla? 
   – Ilman muuta aina, mutta kohtuullisesti ja normaalisti, komean uran sopraanona maailmalla tehnyt Oulun ammattikorkeakoulun musiikin lehtori Soile Isokoski sanoo.
   Hän toteaa, että itsensä armollista kohtelua tarvitaan myös musiikin huipulla.
   – Nappisuoritus tulee ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Virheet saattavat kestää vain sekunnin ja jäävät ehkä muilta huomaamatta, mutta tärkeintä on pystyä jatkamaan epäonnistumisen jälkeen.
   Isokoski lainaa vanhaa sanontaa: Joka mies metsään menee, mutta kuka tulee sieltä pois.
Innokkaana penkkiurheilijana hän on seurannut tarkasti muun muassa taitoluistelijoiden suorituksia.
   – Jos hyppy päättyy kaatumiseen, toiset eivät saa enää koottua itseään.  Osa taas tekee kompuroinnin jälkeen vielä hyvän suorituksen. 
   – Se on ammattitaitoa, valtavan harjoittelun tulosta. 
   Isokoski esiintyy perjantaina 13. maaliskuuta Oulun Musiikkijuhlien Gaalakonsertissa SuperPark Areenalla. Hän tulkitsee Sibeliuksen lauluja.

Puhallus syvään
helpottaa, kun jännittää

Soile Isokoski ei saanut syntymälahjaksi rohkeutta ja maailmankulkijan pelottomuutta.
   – Olen ollut ujo, joskin esiintymishaluinen lapsi. Olen opetellut olemaan rohkea. Siihen on auttanut se, että tiedän, mitä teen. Varmuus tulee sinnikkään harjoittelun seurauksena. 
   Isokoskelta on houkuttelevaa kysyä, miten jokainen jännittäjä voi hillitä esiintymiskammoaan.
   – Puhumista ja laulamista voi harjoitella ensin pienessä piirissä, vaikka ystävien ja sukulaisten parissa.  On hyvä totutella, miltä tuntuu, kun ihmiset katsovat.
   – Olisiko joskus mahdollista paljastaa ennen esityksen alkua huumorin pilke silmässä, että ”nyt jännittää”.  Syvä, hallittu hengittäminen on ollut itselleni tärkeä keino rentoutua.

Rehellinen palaute
vie eteenpäin

Oulussa helmikuussa valtakunnallisilla kanttoripäivillä vuoden kanttoriksi valittu espoolaiskanttori Eeva-Liisa Malmgren on todennut, että laulutaidotonkin oppii laulamaan. Siksi hänen mukaansa kuoroja pitää olla myös seiskanlaulajille.
   Kympinlaulaja on samaa mieltä.
   – Takki auki ei kannata aloittaa, vaan ryhtyä nöyrästi töihin lauluäänen kehittymiseksi. Laulunopettajan positiivisella, rehellisellä palautteella pääsee eteenpäin. Mikäli tahtoa on, laulamaan voi oppia tiettyyn pisteeseen, Isokoski uskoo.
   Hän iloitsee siitä, että seurakunnan kirkkokuoroihin ei järjestetä useinkaan laulukokeita. 
   – Peruskuoroon on hyvä olla kaikilla vapaa pääsy. Kirkkoon kuuluu keskeneräisyys, matkalla oleminen. Bachin motetilla ei tietenkään tule tuolloin aloittaa.
   Isokoski, entinen Paavolan seurakunnan kanttori, ei innostu neuvomaan, miten kirkkoon saataisiin lisää kansaa.
   – Olen nähnyt, että musiikkitalojen orkesterit ovat tehneet onnistuneesti vaikeaksi moitittua klassista musiikkia kaiken kansan omaksuttavaksi. Kyllä kirkkokin voi tehdä saman: kertoa asiansa niin, että se on kaikkien ymmärrettävissä.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 10/2015