Tyrnävän seurakunnan Yhteisvastuuhiihdot hiihdettiin torstaina 12.3. keväisessä säässä Murron loistavalla ja paikoitellen liiankin hyvin luistavalla ladulla. Innokkaita hiihtäjiä oli noin 20 ja kannustavaa yleisöä yhtä paljon. Kuva: Johanna Rantala

Seurakunnissa toivotaan yhteisvastuusta nykyistä isompaa osuutta paikallisiin kohteisiin

18.3.15

Paikallinen, lähelle tuleva keräyskohde puree, herättää antamaan rahaa ja ruokkii sitä kautta koko Yhteisvastuukeräyksen pottia.
   Tätä mieltä on Limingan diakoniatyöntekijä Ritva Sassali.
   – Näin se menee, ja siksi uskallan ehdottaa, että Yhteisvastuukeräyksessä nostettaisiin omaan seurakuntaan jäävää osuutta aiempaa suuremmaksi.
   Kirkon valtakunnallisen suurkeräyksen, Yhteisvastuukeräyksen potti on jaettu 1980-luvulta saakka siten, että 60 prosenttia tuotosta menee kehitysyhteistyöhön. 40 prosentin kotimaan  osuus pilkotaan kolmeksi: keräävän seurakunnan osuus on kymmenen prosenttia.
   Sassalin mielestä seurakunnille tulisi jäädä keräystuotosta 20 prosenttia.
   – Tänä keväänä Limingassa seurakunnan varoja käytetään urheiluvälineiden ostoon. Niitä hyödynnetään toiminnassa, joka suunnataan syrjäytymisuhan alla oleville nuorille.
   Maaliskuun puolessa välissä Yhteisvastuukeräystä on jäljellä vielä puolet. Keräys jatkuu 1. toukokuuta saakka.

Kotimaata vaaditaan
pontevasti pääkohteeksi

Kiiminkiläinen konkarikerääjä Eila Nousiainen on kokenut, että kevään yhteisvastuu on sujunut suurin piirtein tuttuun malliin.
   – Joka vuosi on niitä, jotka tulevat epäilemään minulle, ettei raha mene oikeasti perille. 
   – Ahkerimpia antajia ovat vanhemmat ihmiset. He haluavat osallistua joka vuosi.
   Kiimingin diakoniatyöntekijällä Erja Haholla on tällä hetkellä tarkkojen lukujen sijaan vain näppituntuma keräyksen onnistumisesta edellisvuosiin verrattuna.
   – Arvioin, että hieman alakanttiin on sujunut, koska kerääjiä on aikaisempaa vähemmän.
   Hahon mukaan niiden joukko on kasvanut, jotka ilmaisevat selvästi, että keräyksestä tulisi jäädä nykyistä suurempi osuus kotimaahan.
   Kiimingissä toivotaan, että latoarvat saataisiin myytyä loppuun yv-potin kasvamiseksi. Arpajaisvoittona oleva tyylikäs liiteri on kooltaan 3 x 3 metriä, ja sen  kokoamiseen on luvassa apua.

Seurakunnissa tulee
kerätä ja keskustella

Keräysjohtaja Tapio Pajunen Kirkkopalveluista uskoo, että paras loppukiri keräyksessä saadaan järjestämällä seurakunnissa iloisia, viihdyttäviä yhteisvastuutapahtumia.
   – Auttamisen on oltava hauskaa, Pajunen painottaa.
   Hän muistuttaa, että Yhteisvastuukeräys ei ole pelkästään rahan hankintaa. Keräysaiheiden tarkoitus on herättää seurakunnissa tärkeää, ajankohtaista keskustelua, tänä keväänä vapaaehtoistyöstä.
   – Tutustuminen suurten puolueiden ohjelmiin eduskuntavaalien alla alleviivaa sitä, että vapaaehtoistyön kehittäminen on ollut oikeanaikainen valinta keräyskohteeksi.
   – Puolueiden aikomus pidättäytyä indeksikorotuksista hankaloittaa esimerkiksi pieneläkeläisten elämää. Ihmisten talous on ahtaalla. Palvelujen saaminen ei ainakaan helpotu.
   – Nykyisessä julkisen talouden tilanteessa vapaaehtoistoiminta on käytännössä ainoa mahdollinen tapa parantaa palveluja vähäosaisten auttamiseksi. Tästä kuuluu nyt puhua seurakunnissa, Pajunen sanoo.

RIITTA HIRVONEN

Jos toiselle annat, keneltä otat?

Kirkkopalvelujen keräystoimistoon tulee joka kevät palautetta Yhteisvastuukeräyksen tuotonjaosta. Monen kansalaisen toiveissa on, että keräyksestä jäisi kotimaahan nykyistä suurempi osuus. Joko olette taipumassa tämän palautteen alla, keräysjohtaja Tapio Pajunen?
   – Ilman muuta kerääjien kannalta olisi motivoivampaa se, että voisi sanoa lahjoitusten menevän lähellä oleviin kohteisiin ulkomaisten sijaan. Mutta jos puhutaan globaalista oikeudenmukaisuudesta, voitaisiin todeta perustellusti, että loppupotista tulisi mennä kehitysmaihin 99 prosenttia.
   Tuotonjaossa ollaan lujasti kiinni perinteisissä prosenteissa. Jos paikallisseurakuntaan jäävää osuutta kasvatetaan, kenen siivusta se otettaisiin pois?
   Yhteisvastuukeräyksen tuotosta päättää Kirkkohallituksen täysistunto. Onko jakoperusteita suunnitelmissa muuttaa lähivuosina, Kirkkohallituksen täysistunnon jäsen, Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala?
   – Asiasta ei ole käyty Kirkkohallituksessa tuoretta keskustelua. Siksi pidän prosenttien muuttamista nopealla aikataululla epätodennäköisenä.
   – Itse näen, että yhteisvastuuta koskee samanlainen linjaus kuin kirkossa kerättäviä kolehteja yleensä. Jumalanpalveluksien kolehteja ei suositella kerättäväksi oman seurakunnan perustoiminnan pyörittämiseen. Sitä varten ovat kirkollisverovarat.
   – Maailmalla hätä on mielestäni eri mittaluokassa kuin Suomessa. Siksi en haluaisi muuttaa keräyksestä uloslähtevää osuutta nykyistä pienemmäksi. Olen nähnyt myös sen, että keräysvaroilla on saatu kehitysmaissa tuloksia aikaan, vaikka kerääjän saattaa olla vaikea perustella avun vaikuttavuutta rahojen mennessä etäälle kotimaasta.

Artikkeli on osa lehteä 11/2015