Suuri ihme

25.3.15

Monet uskovat, että ihminen on pelkkää materiaa ja hänen tietoisuutensa vain aivojen sähköä ja kemiaa. Totta onkin, että ihminen esimerkiksi näkee ja kuulee materiasta rakentuneiden aistien avulla. Hän on ainetta, joka näkee ja kuulee.
   Varsinkin silmä on hämmästyttävä vehje. Se kykenee näkemään ympäristön, vaikka on pelkkää ainetta.
   Jos silmä on kehittynyt pelkän sattuman tuloksena, on se suuri ihme, suurempi kuin Jumala olisi sen luonut. Sokea sattumako loi iiriksen, mykiön, tappi- ja sauvasolut ja koko hienon mekanismin? Eikö ajatus älykkäästä suunnittelijasta ole luontevampi kuin sattuma?
   Hämmästyttävintä ihmisessä on hänen tietoisuutensa. Kemia ja sähkö mahdollistavat ajattelukyvyn, taiteellisen lahjakkuuden, puhekyvyn, korkeamman matematiikan ja kosmologian.
   Tässä huikeassa universumissa ainakin yksi sen asukkaista, ihminen, pystyy pohtimaan paikkaansa kaikkeudessa.   Hän tutkii, onko olemassa rinnakkaisia universumeita, onko ulottuvuuksia 11 ja koostuko kaikkeus pääasiassa mustasta materiasta.
   Mutta se ei ole ihmeistä suurin. Suurin on se, että ajatuksemme tuppaavat olemaan matalamielisiä, vaikka elämme suuren suuressa ja hienossa maailmankaikkeudessa ja olemme Raamatun mukaan ihme itsekin.
   Mieli, joka kykenee sinisiin ajatuksiin, saattaa pohtia, onko tuo toinen sievempi kuin minä tai miksi tytöt tykkäävät enemmän Ilarista kuin minusta? Ja miksi Ilari tekee väitöskirjaa ja minä en?
   Olemme ihme, mutta ajattelemme mitättömiä.
   Miksi tällainen hirvittävä ristiriita? Selitän kaiken Raamatulla. Syntiinlankeemuksessa ihminen menetti holttinsa, turmeltui ja alkoi typerehtiä. Jumala loi alun perin ihmisen universuminsa arvoiseksi.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 8/2015