Tuiran seurakunnan alakouluikäiset yöpyhäkoululaiset tutustuivat viime viikonloppuna toimittajan työhön. Kävin kertomassa heille toimittajan työstä ja siitä, kuinka Rauhan Tervehdys -lehti syntyy joka viikko.
Kysyin lapsilta, kuinka moni tietää, mikä Rauhan Tervehdys on. Suurimmalle osalle lehti oli tuttu.
– Se on sellainen seurakunnan aikakausijulkaisu, luonnehti eräs pojista osuvasti.
Kerroin, että lehden teko alkaa aina suunnittelusta.
– Me viisi lehdentekijää istumme alas ja mietimme, miten saadaan aikaan paras kokonaisuus. Kaikkia toiveita emme voi toteuttaa, koska ne eivät edes mahtuisi yhteen lehteen. Pitää myös miettiä sitä, ettei kirjoita joka viikko samoista aiheista.
Moni lapsista tiesi, että lehdessä on uutisia. Kerroin, että niiden lisäksi on myös ihmisten haastatteluja ja niin sanottuja ilmiöjuttuja.
– Sellaisen teen esimerkiksi tästä teidän Yöpyhäkoulustanne. Se ei ole oikeastaan uutinen, mutta kiinnostavaa se on kuitenkin. Sellaisia ovat ilmiöjutut.
Melkein yhtä aikaa kuuluu kysymys monesta suusta:
– Päästäänkö me lehteen?
– Kyllä, ja te pääsette myös tekemään lehteen juttuja. Arvatkaapa muuten, miksi toimittajalla pitää olla aina lyijykynä mukana?
– No miksi?
– Koska talvella mustekynät voivat pakkasessa hyytyä, mutta lyijykynä toimii aina.
Sitten käydään läpi, mitä toimittajat se lyijykynä mukanaan tekevät: jututtavat ihmisiä, ottavat kuvia ja kertovat tapahtumista. Toisinaan asioita pitää vähän tutkiakin.
Lisäksi toimituksessa on taittaja, joka suunnittelee lehden ulkoasun, sen miten kuvat ja tekstit sivuille laitetaan. Ja ennen lehden painamista kaikki oikoluetaan.
– Olisiko teillä vielä jotain kysyttävää?
– Onko sinua koskaan heitetty ulos mistään, haluaa yksi pojista tietää.
– Ei ole ainakaan vielä. Mutta niinkin voi joskus käydä.
ELSI SALOVAARA
Toimittaja luottaa lyijykynään
18.3.15