Oululainen Kalevi Ervasti kävisi Karjasillan kirkossa useamminkin, mutta pyörätuoli hidastaa liikkumista.
– Käyn kirkossa aina, kun saan avustajan käyttämään minua, Ervasti kertoo.
Tällä kertaa avustaja ei päässyt viemään, joten Karjasillan seurakunnan pastori Liisa Karkulehto tulikin käymään Ervastin kotona Lintulassa. On kiirastorstai.
Karkulehto laulaa kaksi säkeistöä virrestä 301. Sävel on Ervastille tuttu, ja hän yhtyy lauluun. Sen jälkeen Karkulehto antaa hänelle ehtoollisen. Viini ja leipä kulkevat papin mukana laukussa.
Karkulehdon mukaan kotiehtoolliset yleistyvät seurakunnissa, sillä yhteiskunnan tavoitteena on se, että vanhukset asuvat laitoksen sijasta omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
– Liikuntarajoitteisia ikäihmisiä on kodeissaan yhä enemmän, ja monet heistä voivat olla hyvinkin yksinäisiä. Siksi kotiehtoolliset ja muutkin kotikäynnit lisääntyvät, Karkulehto sanoo.
Kotiehtoollisten arvioi yleistyvän myös jumalanpalveluksen asiantuntija, pastori Terhi Paananen Kirkkohallituksesta.
– Kotiehtoolliset ovat tavallista papin työtä. Meillä ei kuitenkaan ole selkeää kuvaa niiden määrästä, koska niitä ei tilastoida erikseen, Paananen kertoo.
Kirkon tilastoissa puhutaan yksityisistä ehtoollisista, joihin sisältyvät myös laitoksissa annettavat ehtoolliset.
– Luulen, että papit tilastoivat kotiehtoolliset ihan peruskotikäynteihin. Niiden määrä pitäisi selvittää tutkimuksella.
Pappi tulee jopa
samana päivänä
Kotiehtoollinen on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät pääse kirkkoon liikuntarajoitteisuuden tai muun terveydellisen syyn vuoksi.
Karkulehdon mukaan haasteena on löytää ne vanhukset, jotka kaipaavat kotikäyntejä, sillä kaikki eivät ehkä rohkene tai pysty kysymään käyntiä omasta seurakunnasta.
– Emme voi mennä itse tyrkyttämään kotikäyntejä, mutta kun niitä pyydetään, pyyntöön vastataan heti ja mielellään, Karkulehto kertoo.
Hän toivoo, että jokaisella papilla olisi vakituinen kotikäyntipaikka, jossa voisi vierailla vaikka kolmen tai neljän viikon välein. Aika löytyy yleensä viikon sisällä pyynnöstä.
Välillä pappeja pyydetään tuomaan kotiehtoollinen kiireellisesti. Usein ihmisen kunto on tällöin heikentynyt tai sairaus edennyt niin, että kuolema on lähellä.
– Silloin lähdetään heti ja ehtoollinen viedään saman päivän aikana.
Karkulehto tekee kotikäyntejä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Papeilla ei ole virka-aikaa. Kerran hän kävi antamassa kotiehtoollisen jopa vuosilomallaan.
– Jos en olisi mennyt, siitä olisi jäänyt hirveä taakka sydämelle, sillä kun palasin lomalta, tämä ihminen oli jo kuollut ja siunattu.
Diakoniatyöntekijä
voi viedä ehtoollisen
Kotiehtoollisen on perinteisesti hoitanut pappi, mutta myös diakoniatyöntekijä voi viedä messussa siunatut leivät ja viinit kotiin.
– Diakoniatyöntekijöiden kotiin viemien ehtoollisten osuus on ollut pienempi kuin pappien, Terhi Paananen kertoo.
Diakoniatyöntekijä ei voi asettaa ehtoollista papin tavoin, vaan hän vie siunatut ehtoollisaineet perille. Koska diakoniatyöntekijät tekevät kotikäyntejä muutenkin, ehtoollisen vienti onnistuu siinä samalla.
– Diakoniatyöntekijät ovat tunteneet olonsa vähän epävarmoiksi ehtoollisen kanssa ja kaivanneet siihen ohjeita. Lapuan hiippakunnassa on valmistettu ohjeet viime vuonna, ja ne löytyvät hiippakunnan nettisivuilta.
– On vaikea sanoa, mikä ohjeiden vaikutus on ollut, koska ne ovat olleet käytössä niin vähän aikaa.
Myös Kalevi Ervastille ehtoollisen vie usein kotiin tuttu Karjasillan seurakunnan diakoniatyöntekijä.
– Olisi ihanaa, jos diakoniatyöntekijät veisivät ehtoollisen heti sunnuntaina niille, jotka eivät ole päässeet sinä päivänä ehtoolliselle kirkkoon. Tällainen toiminta saisi yleistyä, Karkulehto sanoo.
HELI VÄYRYNEN