Gospelmusiikin rytmittämä jumppa pitää sisällään sykkeennosto- ja lihaskunto-osuuksia. Lopuksi venytellään ja hiljennytään vaaleanpunaiseen paitaan pukeutuneen Riitta Lielahden johdolla. Kuva: Elsi Salovaara

Hikeä ja hengen ravintoa

8.4.15

Hikeä ja hengen ravintoa

Riitta Lielahti toivottaa GospelGymiin tervetulleeksi myös ateistit

Tupoksessa sijaitsevaan Vanamo-talon saliin syttyvät valot. Riitta Lielahti kantaa sisään ison varustekassin ja kutsuu minut peremmälle.
   – Täällä ei ole pukuhuonetta, mutta tuolla vessassa voit vaihtaa vaatteet, hän vinkkaa.
   Teen työtä käskettyä. GospelGym, jumppa gospelmusiikin tahdissa, alkaa vartin päästä, ja olen valmis hikoilemaan.
   Palattuani saliin kysyn, mistä tuli idea gospelmusiikin tahtiin jumppaamiseen. Hiuksiaan ponnarille sitova Lielahti kertoo, että hän oli tuolloin synnyttänyt juuri neljännen lapsensa.
   – Olin ollut aina kova liikkumaan. Raskausaikana sairastuin kuitenkin selittämättömään lihasheikkouteen. Mietin, miten voisin yhdistää hengellisen ravinnon ja liikunnan.
   Tutulta jumppaohjaajalta hän kuuli, että ihmiset olivat toivoneet jotain GospelGymin kaltaista. Lielahti tarjoutui avuksi järjestelyihin.
   – Aloitus kuitenkin venyi, joten pian minulle ehdotettiin, että mitä jos aloittaisin jumpan itse, hän muistelee hymyssä suin.
   – Minulla ei ole jumppaohjaajan koulutusta, mutta tykkään heilua aina kotonakin yksin. Innostuin ideasta, ja tuntui kuin jumpatkin olisivat syntyneet ihan itsestään.
   Kun GospelGym pääsi vauhtiin, myös oma fyysinen kunto alkoi nousta.
   – En malttanut pitää edes kesätaukoa. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi.

Ei vaatimuksia
kunnon tai uskon suhteen

Pikkuhiljaa Vanamon salin ovesta tulee sisään eri-ikäisiä naisia. He laittavat ruksit läsnäolijalistaan ja tervehtivät toisiaan.
   Ennen jumpan aloittamista kerron, että olen tekemässä juttua Rauhan Tervehdykseen. Aion jumpata mukana ja ottaa myös valokuvia. Kukaan ei kieltäydy valokuvaamisesta, mikä on positiivinen yllätys.
   Miehiäkin jumpassa on käynyt muutama silloin tällöin. Limingan kirkkoherra Ilkka Tornberg on testannut jumpan kutsuvieraana.
   Osallistujille ei ole vaatimuksia iän, sukupuolen, pohjakunnon tai uskonnollisen vakaumuksen suhteen.
   Ennen jokaista jumppaa Lielahti sanoo muutaman sanan.
14 vuotta sitten uskoon tullut entinen ateisti on viettänyt kahdeksan vuotta kotiäitinä. Nyt arkeen kuuluu myös teologian opiskelua, joten jotain hengellistäkin näissä puheenvuoroissa kuuluu.
   – Pulisen jotain tuulesta temmattua siitä, mikä on sillä hetkellä mielessäni. Mitään käännytysmeininkiä toiminnassa ei ole. Tänne ovat tervetulleita todellakin ihan kaikki.

Vapaaehtoinen saa
itselleen virvoituksen

– Ja kävellään ensin paikoillaan. Polvet ylös! kuuluu Lielahden komento.
Mankka soittaa suomenkielistä räppiä, jossa lauletaan Jeesuksesta. Tunnen, kuinka syke alkaa nousta.
   Silloin, kun Riitta Lielahti ei jostain syystä pääse paikalle, häntä tuuraavat liminkalainen Jenni Tornberg ja Oulusta jumpassa kulkeva Riikka Honkavaara.
   Kesällä jumppa on sään salliessa viety ulos ja hikeä on irroteltu nurmella.
   Tieto GospelGymistä on levinnyt myös muualle. Viime kesänä Riitta Lielahti kävi Karjasillan seurakunnan kutsumana vetämässä jumppaa Kaakkurissa, ja tässä kuussa GospelGym järjestetään Utajärvellä Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
    Lielahti vetää jumpat vapaaehtoisena eikä halua palkkiota.
   – Ei missään nimessä. Olen kiitollinen joka kerrasta, jolloin pääsen paikalle. Virvotun tästä itsekin, hän perustelee.

Ilta-aika sopii hyvin
perheellisillekin

Toimittajan reisiä polttelee ja läkähdyttää. Kaikki muut näyttävät jaksavan minua paremmin. Onneksi minulla on hyvä syy hengähtää koettaessani vangita kameraan jumppatunnelmia.
   – No niin, otetaan vähän vettä tähän väliin. Ja sitten otetaan matot alle, Riitta Lielahti huikkaa salin edestä.
   – Onneksi Riitta ei enää sano, että ”otetaan alusta”, niin kuin ensimmäisillä kerroilla. Me säikähdimme, että ei kai nyt koko hommaa alusta alkaen, Maarit Paavola kertoo nauraen.
    Vaikka moni voisi pitää kahdeksan jälkeen alkavaa jumppaa liian myöhäisenä, Paavolan mielestä se on oikein sopiva. Siihen mennessä ehtii tulla töistä ja syödä rauhassa.
   – Eikä tarvitse hyppiä täydellä mahalla, hän naurahtaa.
   Osalle kävijöistä aika sopii hyvin myös siksi, että lapset ovat jo nukkumassa. Ilta on omaa aikaa.
   – Niin se on minullekin. Kotona menen suoraan saunaan ja sitten sohvannurkkaan hengähtämään, Maarit Paavola kertoo.
   Sali tyhjenee pikku hiljaa, kun 12 paikalla ollutta jumppaajaa suuntaa kotimatkalle.
   – Ensi viikolla jälleen, jos Herra suo, Riitta Lielahti toivottaa kaikille.
ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 14/2014