Isosen työssä tarvitaan heittäytymisen taitoa. Sitä harjoiteltiin isospäivässä jumppapatjan päällä.

Kännykkäkapinan elkeitä

29.4.15

Haukiputaan isospäivässä nuorille tarjoiltiin somettamisen tilalle meditaatiota ja isoja kysymyksiä

Rovastikunnallisessa isospäivässä RoNussa nuorilla on tiukka paikka: Oulun Karjasillan nuorisotyöntekijä  Janne Honkanen kysyy, onnistuuko heiltä elämä ilman kännykkää. Kumpi on renki, kumpi isäntä: kännykkä vai sinä?
   – Laittakaa kännykät hetkeksi sivuun, lopetetaan hetkeksi somettaminen. Ollaan hetki hiljaa, sillä vain hiljaisuudessa kuulee isoja kysymyksiä, Honkanen puhuu Haukiputaan seurakuntakeskuksessa isoskoulutettaville.
   Meneillään on meditaatiohetki nimeltä Aivot narikkaan.
   Honkasen viesti viikonloppuna nuorille on selkeä: tavara hallitsee nykyihmistä. Mitä enemmän haalimme tavaraa, sitä enemmän olemme niissä kiinni.
   Nuorisotyöntekijä kyselee lisää nuorilta: Mikä härpäke, tavara, sinun elämässäsi on isossa asemassa? Edistääkö tuo tavara suhdettasi lähimmäisiisi? Mitä ajatuksia sinussa herättää Jeesuksen ohje: Jakakaa omastanne?

Kirkon sanomassa tulisi
olla kapinan sävyjä

Tässäkö on kirkon kapinallinen viesti rippikoulujen ryhmänohjaajille, isosille? Ei kiitos ainaiselle hälylle ja tavaran paljoudelle.
   Hiljaisuudessa pidetty tuumailutauko kelpaa ainakin iiläisille Rebekka Nyyssöselle ja Sonja Paasolle.
   – Rauhoitun aivan liian harvoin. Töhötän aina vain menemään, Rebekka tunnustaa.
   Nuoret tiedostavat, että rauhoittumisen vaje elämässä estää miettimästä monia elämän tärkeitä ja suurempia kysymyksiä.
   – Aivot toimivat hiljaisuudessa, he sanovat.

”Emme voi imuroida
nuoria itsellemme”

Haukiputaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Tarja Kainulainen toivoisi kirkon viestin olevan aiempaa selkeämmin vaihtoehtoinen. Kun muu maailma lykkää nuorille nopeita yhteyksiä, ääntä, valoa ja infoähkyä, kirkon rohkea sisältö voisi olla mahdollisuus pohtia rauhassa elämän arvoja ja uskon kysymyksiä.
   – Tämä ei voi olla kirkon nuorisotyön ainoaa tarjontaa, mutta uskon ihmisten kaipaavan hiljaisuutta.
Kainulaisen mukaan Haukiputaalla isoskoulutukseen kuuluu 45 minuutin retriitti. Myös rippileireillä hiljaisuutta on tarjolla.
   – Jollakin rauhoittuminen onnistuu, toisille se on liian suuri vastakohta muulle hälylle, Kainulainen kertoo.
   Oulunsalon nuorisotyöntekijä Kirsi Järvelin toivoisi nuorten voivan käydä seurakunnassa ilman stressiä. Kun moni harrastaa urheilua useita kertoja viikossa, kirkon isoskoulutus ei voi vaatia samanlaista sitoutumista.
   – Kirkko on ennen muuta paikka, jossa voimme olla Jumalan hoidossa. Seurakunta ei voi olla nuorten elämässä aikasieppo muiden joukossa. Emme voi omia nuoria itsellemme, Järvelin sanoo.

Oulunsalossa parannetaan
nuorten ihmissuhdetaitoja

Isospäivässä Haukiputaalla oli reilut sata isoseksi haluavaa nuorta Oulun seurakunnista ja Iistä.    Oulunsalolaiset Anniina Pennanen ja Jutta Sorsa halusivat isoseksi viime kesän oman rippikoulun jälkeen. Anniina kertoo, että isosten ystävällisyys ja rentous tekivät häneen vaikutuksen.
   Nuoret ovat tyytyväisiä, että uusia isosia koulutetaan tehtävään. He pitävät isosen vastuita vaativina.
Heidän mielestään isonen tarvitsee valmiuksia muun muassa sosiaalisia tilanteita varten. Oulunsalossa isosille on tulossa pakolliseksi Nuisku-kurssi, jolla opiskellaan ihmissuhdetaitoja, kuten kuuntelemista ja ristiriitojen ratkaisemista.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 17/2015