Mitä keski-ikäinen saa kirkolta?
Kirkko elää keskellä nopeasti muuttuvaa maailmaa, jossa se joutuu kamppailemaan paikastaan. Moni on ruuhkavuosissaan uskaltautunut kysymään, mitä minä kirkolta saan.
Keski-ikäiset kantavat suurta roolia. On riitettävä rakkautta huolehtia lapset ja edellinen sukupolvi. On kasvatettava viisautta, tehokkuutta ja luovuutta, joilla nostaa taantunut talous nousuun. Samaan aikaan kun ovet paukkuvat joka suuntaan töissä ja kotona, töissä painavat YT:t toisensa perään. Periaatteet murtuvat. Lupaukset pettävät.
Arjen oravanpyörässä kirkon sanoma on useimpien osalta himmennyt unohtumattomiin. Pian ei enää muisteta, mitä sanomaa kerrottiin.
Ihan tavalliset insinöörit, opettajat ja rakennusmiehet vikoineen, heikkouksineen ja inhimillisine virheineen maksavat kirkollisveronsa tunnollisesti. Vaikka aina eivät kymmentä käskyä noudattaneetkaan.
Nämä keski-ikäiset kasvattavat tulevaisuuden seurakuntalaiset. Pohtivat ehkä elämän merkitystä viinilasillisensa ääressä. Oliko minunkin varalleni odottamassa jotain paljon suurempaa, jota ei tehoilla ja ulkoisilla mittareilla tunnisteta? Jotain, jota kirkko voisi tarjota.
Kiihtyneessä elämäntahdissa juoksevien keski-ikäisten arjessa kirkko ei voi pysyä ulkopuolisena. Kirkolta edellytetään kykyä kohdata arki ja nähdä, miten haasteet työelämässä ja perheissä huutavat apua jaksamiseen, hyvinvointiin ja rauhoittumiseen tärkeiden asioiden äärelle.
Tulevaisuuden kirkon tehtävänä onkin vaikuttaa modernin yhteiskunnan inhimilliseen kehitykseen pala palalta, pienin askelin ja jokaiselta suunnalta. Myös ja erityisesti niiden tarpeet huomioiden, joiden ääni kirkossa (muilta kiireiltään) vähiten kuuluu.
SAARA POKELA