Mistä lievitystä yksinäisyyteen?
Kuulutko sinäkin niihin, jotka huokaisivat tiistaina helpotuksesta, kun pääsiäinen oli vihdoin ohi ja arki palasi taas uomiinsa?
Kirkkovuoden tärkein juhla ei ole kaikille suomalaisille iloista yhdessäoloa, lampaan laittoa suvun aterialle paaston päätteeksi eikä munia maalaavien lastenlasten naurua.
Juhlapyhät ovat monille yksinäisille piinaavaa aikaa. Yksin jäämisen kokemus korostuu, kun kaupat ja muut palvelut ovat kiinni ja koko yhteiskunta on hiljentynyt.
Yksinäisyydestä on tullut yhä suurempi yhteiskunnallinen ongelma, joka vaarantaa myös terveyden ja hyvinvoinnin. On jopa väitetty, että yksinäisyys nostaisi kuolemanriskiä enemmän kuin ylipaino tai alkoholin liikakäyttö.
Yksinäisyys vaivaa kaikenikäisiä päiväkotilapsista laitosvanhuksiin. Yksinäisyydestä kärsii arviolta jopa joka kolmas vanhus tai joka viides lapsi.
Yksinäisyys nousee esiin entistä enemmän myös seurakunnan työssä. Yhä useampi vanhus kaipaa seurakunnasta pappia kotikäynnille luokseen saadakseen keskustelukumppanin.
Yksinäisyyteen liittyvien diakoniakäyntien määrä on kasvanut yli puolessa seurakunnista. Lisäksi erilaiset auttavat puhelimet saavat säännöllisesti puheluita yksinäisyydestä kärsiviltä.
Yksinäisyys on tavallinen yhteydenoton syy myös Kirkon chatissa, jonka tarpeesta kerrotaan tämän lehden sivuilla 4–5.
Voisivatko seurakunnat lievittää yksinäisyyttä myös tarjoamalla perhekeskeisten toimintamuotojen rinnalla lisää ryhmiä ja harrastuksia yksineläville?
Yksinelävä ei kuitenkaan automaattisesti ole yksinäinen. Avioliitossa asuva neljän lapsen isä saattaa kokea itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin syrjäisessä mökissään elävä leskirouva. Yksinäisyys onkin ennen kaikkea tunne.
HELI VÄYRYNEN