Pääkirjoitus
Kuka on uusien päättäjien lähimmäinen?
Luottamus on tärkeää hallitusneuvotteluissa. Tätä lausetta on toistettu useasti viime päivinä.
Vaali-iltana Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo tviittasi: Luottamus on nyt uusi avainsana.
Kirkon kansliapäällikölle sana luottamus on tuttuakin tutumpi, sillä luottamus on usein viljelty käsite hengellisyydessä.
Kristillisyydessä luottamus tarkoittaa luottamusta elävään Jumalaan ja uskoa elämän merkityksellisyyteen.
Tämä ajatus johdattaa suomalaiset kipeän asian äärelle, josta Jukka Keskitalo puhuu haastattelussa sivuilla 4–5.
Keskitalo perää vasta valituilta päättäjiltä aiempaa suurempaa vastuun kantamista Euroopan pakolaisvirroista. Monien muiden tavoin häntä järkytti vaalipäivän uutinen, jonka mukaan peräti 700 laittoman siirtolaisen pelätään hukkuneen Välimereen.
Me suomalaiset kyselemme usein elämän tarkoituksen perään. Vastausta haetaan uskonnoista ja filosofioista. Merkityksen katoamista surraan internetin keskustelupalstoilla.
Merkityksellistä elämää hakivat myös ne sotaa ja vainoa pakenevat siirtolaiset, joille Välimeren pohjasta tuli heidän elämänsä päätepiste ja hauta.
Kristinuskon ytimeen kuuluu käsitys ihmisen luovuttamattomasta arvosta. Huonokuntoisilla laivoilla meren ylitykseen lähteneillä ihmisillä on täsmälleen sama arvo kuin sinulla ja minulla.
Uusien päättäjien tulee ponnistella kotimaan asioiden sujumiseksi, mutta yhtä aikaa heidän pitää ottaa vastuu Euroopan yhteisen meren tragiikasta.
– Vaalivoittajat korostavat kristillisiä arvoja, Jukka Keskitalo kuvailee vaaleissa menestyneitä puolueita.
Onko siis lupa odottaa, että vasta valitut poliitikot pitävät lähimmäisinään myös niitä ihmisiä, jotka kaukana täältä astuvat laivaan pelonsekaisin tuntein mielessään unelma inhimillisestä elämästä?
RIITTA HIRVONEN