Otetaan tähän alkuun mallia romaaneista. Monien teoksien alkulehdillä on kirjailijan kiitos niille ihmisille, jotka ovat tukeneet heitä kirjan tekemisessä.
Tässä jutussa kiitetään monelle haukiputaalaiselle tuttua rovastia, pitäjän entistä kirkkoherraa Timo Holmaa sekä Oulun Karjasillalla vaikuttanutta äidinkielen opettajaa Toini Huggia.
– Pikkuserkkuni Timo Holma perehdytti minut jo 1950-luvulla kirkkoisä Augustinuksen Tunnustuksiin sekä Toholammen ja Haukiputaan kirkon erikoisuuksiin.
– Opettaja Hugg tutustutti meidät oppilaat lähialueiden kirkkoihin. Myös hänelle kuuluu kiitos kiinnostuksen herättämisestä paikallishistoriaan, haukiputaalainen taiteilija Kari Holma sanoo.
Etelä-Suomi ei kiinnosta,
kaikki maalaukset pohjoisesta
Kari Holman vuosikymmenien ajan kestänyttä kiinnostusta kulttuurikohteiden maalaamiseen ei kummastele hänen esitellessään lapsuutensa kesämaisemaa Haukiputaalla.
Vanha Holman tila on ollut saman suvun hallinnassa 1700-luvun alusta saakka. Tilan päärakennus on rakennettu perimätiedon mukaan 1726. Kun lapset leikkivät Holman tilan pihamaalla, jyväaitassa ja navetassa riitti tutkittavaa.
Seikkailuja nuorelle miehelle tarjosi myös Toppilan satama Oulussa, jonka läheisyydessä Tuirassa Holman perhe asui. Satamassa viipyi paljon komeita laivoja.
Muiden nuorten miesten tavoin Kari Holma oli kesäisin Haukiputaalla sahalla töissä. Sahat tulivat tutuiksi, ja siksi niitä Holman mukaan olikin helppo maalata myöhemmin.
Ensimmäiset akvarellit Kari Holma maalasi 1980-luvun loppupuolella. Maalauksiin on tallentunut sen jälkeen ainutkertainen määrä pohjoisen kulttuurikohteita: kirkkoja, sahoja, maalaismiljöötä, purjelaivoja. Vuonna 2013 valmistui Holman tekemä teos Kulttuurikohteita Pohjois-Suomessa, jota hän on nyt laajentamassa uusilla maalauksilla ja historian tiedoilla.
Oulun aluetaidemuseo on valinnut Holman akvarellit pohjoissuomalaisista kirkoista kiertämään ensi vuonna entisen Oulun läänin alueella.
Puolison kanssa
yhdessä taidetta
Kari Holmasta on vaikea puhua, jos tarinaan ei liitä joutuisasti hänen puolisoaan Eeva Holmaa. Haukiputaan kirjastossa päättyi juuri pariskunnan yhteinen näyttely. Esillä oli muun muassa Eevan keramiikkaa ja Karin maalauksia sekä yhteisiä runokirjoja.
Yhteisen näyttelyn avajaisissa Eeva Holma julkaisi uuden runokirjansa Ajatusaalloilla. Teoksen kuvituksen teki rakas puoliso.
Holmien koti Haukiputaalla jää mieleen. Taiteilijakodin seinillä on noin sata taulua, ja esillä on runsaasti Eeva Holman keramiikkaa. Töistään taitelija rakentelee mieluisiaan asetelmia.
– Tykkään hassutella ja höpötellä. En ota taiteen tekemistä liian vakavasti, vaan menen rohkeasti eteenpäin. Huumori on meille molemmille tärkeää. Minulle taide on harrastus, leipäni ei ole tästä kiinni, Eeva Holma sanoo.
Koko ajan
jotakin syntymässä
Kun Kari Holma maalaa, saattaa ateljeekriitikko ilmestyä ovelle ja sanoa hetken perästä mielipiteensä miehensä työstä. Terveiset otetaan vastaan, vaikka asiaan kuuluu hieman ensin vastustella kommentointia.
– Me arvostamme toistemme töitä, Eeva Holma toteaa.
Eeva Holma kertoo oman isänsä Taneli Kyhälän olleen herätysliike Rauhan Sanan saarnaajia. Lapsuuttaan hän kuvailee lämpimästi ”hengen tuotteiden keskellä elämiseksi”.
Sekä Eeva että Kari Holma ovat tuotteliaita. Karin mukaan heillä on käynnissä koko ajan jotakin luovaa. Taiteen ja tekstin tekeminen on heille elämäntapa.
– Olemme aika omapäisiä tekemisissämme. Tällä iällä on jo itsevarmuutta eikä minun ole pakko altistaa itseäni nuorten kustantajapoikien kritiikille. Kustannamme kirjamme itse, Eeva Holma hymyilee.
Hän on tehnyt seitsemän runokirjaa, Kari Holmalla niitä on viisi.
Maalaamisen lisäksi
historia kiinnostaa
Mutta takaisin Kari Holman maalauksiin. Kun Oulun aluetaidemuseosta pyydettiin häneltä kiertonäyttelyyn kirkkomaalauksia, ei pohjoisen kirkkojen maalaaminen alkanut alusta. Holma on maalannut aiemmin pohjoisen kirkkoja seurakuntien ja kuntien kokoelmiin.
– Minun on maalattava noin 12–15 uutta kirkkoa näyttelyä varten, Kari Holma laskeskelee.
Kevään uusien töiden joukossa tulee olemaan esimerkiksi Limingan, Temmeksen ja Turkansaaren kirkot.
Kari Holma ei vain maalaa kulttuurikohteita, vaan hän perehtyy myös rakennuksien historiaan. Kirkoista hänen bravuurinsa ovat tukipilarikirkot eli pitkäkirkot. Niitä on jäljellä Suomessa vain 11, ja Holman mukaan niitä on haettu myös maailmanperintökohteiksi.
Kari ei pengo historian faktoja Wikipediasta.
– Yritän etsiä tietoa alkuperäisistä tietolähteistä, kuten piispankokouksien pöytäkirjoista. Googlettamalla löytää paljon väärää informaatiota.
Historiallisten kohteiden maalaaminen edellyttää välillä salapoliisityötä.
– Jos ei ole dokumentteja jonkin rakennuksen aiemmasta värityksestä, ihmiset muistavat värin hyvin eri tavalla: kuka keltaiseksi, kuka punaiseksi, Holma on huomannut.
Rahat taiteeseen
loppuivat yhtäkkiä
Kari Holma on iloinen siitä, että seurakunnat – kuten kunnatkin – ovat tilanneet aikoinaan häneltä maalauksia.
– Vuonna 2010 tilaaminen tuntui loppuvan kuin seinään. Niin seurakunnilla kuin kunnilla taisivat tuolloin loppua rahat, taiteilija harmittelee.
Holma kertoo, ettei hänen kirkkomaalauksiaan löydy vain seurakuntien seiniltä, vaan esimerkiksi lähetystyö on hyödyntänyt kuvia muun muassa korteissa ja adresseissa.
Kumman kanssa Kari Holman on ollut helpompi käydä taiteesta kauppaa, seurakuntien vain kuntien päättäjien kanssa?
– Kunnanjohtajien kanssa, Holma vastaa hymyssä suin.
– Joskus on tuntunut siltä, että kirkkoherran herätysliike ratkaisee sen, syntyvätkö kaupat vai eivät, hän lisää pilke silmässä.
Laitetaan meri
ja historia näkyville
Kari Holman historiaa tallentavalle taiteelle on ollut kysyntää, mutta taiteilija myöntää, että välillä mieleen on tullut humoristinen kommentti: ”Arvostus on melkein kohdallaan”.
– Saavatko ne nykytaiteilijat enemmän apurahoja, jotka maalaavat ”piruja ja perkeleitä”? hän pohtii.
Holma luottaa siihen, että kulttuurikohteiden maalaaminen saa lisää arvostusta ajan kuluessa.
– Hyvä taide jää, kun me kaikki lähdemme vuorollamme.
Holman kritiikki on, että isossa Oulussa on unohdettu oman paikkakunnan kulttuurihistoria: meren läheisyys.
Holma näkisi mielellään esimerkiksi Toppilan sataman vilkkaana merikeskuksena, jossa järjestetään meripäiviä, venenäyttelyitä, kalastustapahtumia.
– Rakennettaisiinko vanha Terwahovi uudelleen, hän heittää.
Se olisi juppicityn kunnianosoitus paikkakunnan hienolle historialle, hän veistelee, mutta täysin toisissaan: Oulu on joen ja meren kaupunki.
RIITTA HIRVONEN
Mitä mieltä olet Kari Holman taiteesta ja ajatuksista? Oletko tutustunut Eeva Holman runoteoksiin tai keramiikkaan? Mikä mielestäsi on hienoin pohjoisen kirkoista? Kerro ajatuksesi ja anna palautetta jutusta täällä.