Sotilaspappi turvaa taistelijan eettisen toimintakyvyn
Sotilaspapit kohtasivat kertausharjoituksissa
Oulun Hiukkavaarassa
Ensiksi minut vastaanottavat siviilit. Olen saapunut Kainuun prikaatiin kuuluvaan aluetoimistoon Oulun Hiukkavaarassa, jossa asiakaspalvelun kaksi naistyöntekijää kuulevat asiani: olen tullut tekemään reportaasia reservin kertausharjoituksista.
Haastattelen kahta sotilaspappia, Penna Parviaista ja Jaakko Tuiskua. Parviainen kuuluu Kainuun prikaatin kantahenkilökuntaan, ja Tuisku on reservin sotilaspastori.
Ensiksi tapaan toimiston päällikön, everstiluutnantti Kimmo Rajalan. Tapaaminen on kello 14. Rajala on ilmoittanut, että hän tulee asiakaspalveluun kello 13.55. Olen armeijan käynyt mies, joten ymmärrän tulla ajoissa paikalle, jopa pari minuuttia ennen sovittua aikaa.
Hötkyilen ja saan asiakaspalvelun naiset soittamaan Rajalalle, vaikka pitäisihän minun tietää, että sotilas saapuu määräaikaan.
Ripeästi mutta
kohteliaasti
Maastopukuun sonnustautunut Rajala tuo harjoituksia selventävän tietopaketin, jota hän käy läpi nopeasti ja tehokkaasti. Huomaa, että Rajala on ammattisotilas. Puhe on täsmällistä ja tarkkaa, mutta samalla kohteliasta.
– Tervetuloa puolustusvoimien Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimistoon. Näytän sinulle samalla hiukan kuvamateriaalia. Yksi kuvahan puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
Rajala käy taustatietoa läpi, kunnes päästään ytimeen. Hän kertoo, että harjoituksessa on mukana sodan ajan paikallispataljoonan esikunnan ja esikunta- ja viestikomppanian runko. Paikallispataljoonaan kuuluu sodassa yli tuhat taistelijaa, kertoo Rajala.
– Paikallispataljoonan esikunnan runko muodostetaan yleensä maavoimien joukko-osastojen henkilökunnasta. Meidän tapauksessamme kyse on pääasiassa aluetoimistoni kantahenkilökuntaan kuuluvista ihmisistä, joita täydennetään reserviläisillä.
– Tämän harjoituksen päämääränä on perehdyttää esikunnassa palveleville reserviläisille taistelusuunnitelman vaihe ja jatkaa suunnitelmien laatimista. Esikunta- ja viestikomppanialle opetamme pataljoonan perustamisen jälkeistä alaisten koulutusta, Rajala selostaa.
Ammunta kuuluu luonnollisesti kertausharjoituksiin. Pauketta ei kuule, vaikka ammunnat ovat juuri meneillään.
Brändituotetta
tarjolla
– Nyt mennään sitten varsinaisten tähtien joukkoon.
Minun on aika lähteä tapaamaan sotilaspastori Penna Parviaista ja reservin sotilaspastoria, Haukiputaan pian aloittavaa kirkkoherraa Jaakko Tuiskua.
Kävelemme autioissa tiloissa kohti huonetta, jossa sotilaspapit suunnittelevat pataljoonan hengellistä työtä.
Jossain pitäisi olla 60 reserviläistä, esimerkiksi tietoliikenteen ammattilaisia, mutta heitä ei näy eikä kuulu. Ovatko hekin omissa huoneissaan?
Onko täällä sotku? kysyn Rajalalta.
Rajalan mukaan sotkua ei ole vaan normaali työpaikkaruokala.
– Olemme luonnollisesti olleet hyvin perillä asioista ja tilanneet ampumaradalle paikallisen sotilaskotiyhdistyksen, joka ampumaharjoitusten lomassa tarjoaa reserviläisille brändituotetta, kahvia ja munkkia.
Onko reserviläisille tarjottu hernekeittoa?
– Tänään on ollut hernekeittopäivä. On torstai.
Olemme perillä sotilaspappien huoneessa.
– Ei muuta Pekka kuin että hyvää haastattelua, Rajala toivottaa.
Kertausharjoitus
papeille aivotyötä
Haastateltavat istuvat työpöydän ääressä. Hekin ovat maastopuvuissa, kuten kertausharjoituksissa on tapana. Maastossa he eivät kuitenkaan ryynää.
Kainuun prikaatin sotilaspastori Penna Parviainen, mitä te kaksi pappia teette oikein näissä kertausharjoituksissa?
– Tutkimme yhdessä pataljoonan papin tehtävää ja mietimme, miten se tuodaan käytäntöön. Pohdimme myös, miten tehtäisiin sellaiset suunnitelmat, joita voisivat muutkin hyödyntää.
– Pohdimme, miten me pappeina vastaisimme sodan eri vaiheisiin ja ottaisimme joukot vastaan.
Sotilaspapin tehtävä on turvata taistelijoiden eettinen toimintakyky. Mitä se tarkoittaa? ihmettelen. Ilmeisesti valintoja oikean ja väärän välillä.
Jaakko Tuisku ottaa puheenvuoron. Reserviläispappi muistelee, kuinka häneltä kysyttiin varusmiespalvelun aikana, onko hän valmis tappamaan.
– Jokainen joutuu ottamaan asiaan kantaa jollakin tavalla, joten asiasta on hyvä puhua. Eettinen toimintakyky on paljon muutakin. Sotatoimien pitkittyessä voi eettinen toimintakyky hämärtyä ja moraali heiketä.
Parviaisen mukaan henkinen valmennus ja eettisen toimintakyyn ylläpito ovat sotilaspappien ydintehtäviä niin sodan kuin rauhankin aikana.
Parviainen muistuttaa sotilaspappi ja myöhemmän arkkipiispa Mikko Juvan huomauttaneen, että sotilaankin on pysyttävä ihmisenä.
Olen samaa mieltä. Kriisien aikana hyvätkin ihmiset saattavat nyrjähtää hirmutekoihin. Siksi sotilasyksikköjä valvotaan tarkasti sodan aikana.
Pappi edustaa armoa. Jokaisen sotilaan tulisi sisällyttää Parviaisen mukaan toimintatapaansa ihmisen kunnioitus, myös vihollisen kunnioitus ihmisenä.
Kaatuneitten
huoltoa pohditaan
Tuiskun mukaan kertausharjoituksessa suunnitellaan, miten tässä pataljoonassa järjestetään kaatuneitten huolto.
Aihe hirvittää minua. Toisen maailmansodan aikana lotat joutuivat pesemään kaatuneitten ruumiita, mikä jätti jälkensä heidän mieleensä. Joudun kysymään kauheita kysymyksiä.
Tuiskun mukaan kaatuneet viedään kotikunnan multiin mahdollisissa konflikteissa. Niin on Suomen armeijassa tehty aikaisemminkin ja niin tehdään vastaisuudessakin.
– Pyritään siinä mielessä normaalioloihin, että siviilipuoli hoitaa ruumiinkäsittelyn ja kuolinsyytutkimukset. Esimerkiksi ruumiintunnistuksen hoitaa siviilipuoli, Tuisku selostaa.
– Ei liene sotasalaisuus, että Suomen armeija ei käytä sinkkiarkkuja, Parvianen toteaa.
Vainajat saatetaan hautaan samanlaisissa arkuissa kuin rauhankin aikana.
Parviaisen mukaan yksi tärkeimpiä asioita on se, että kotijoukot saavat pojan kotiin. He saavat surunkäsittelypaikan ja kunnialliset hautajaiset. Tämä on vertaansa vailla olevaa sielunhoitoa.
On aika ottaa arvon herroista valokuva. Everstiluutnantti Kimmo Rajalan toivomuksen mukaan en ota valokuvia, jossa näkyy aluetoimiston rakennus. Astelemme ulos. Edellisyönä on satanut lunta, jota maan päällä on noin 20–30 senttiä. Onneksi en joutunut maastoon, sillä olen huonossa kunnossa enkä jaksa kahlata lumessa.
Otan kuvan muun muassa vanhasta tykistä. Onkohan se ollut käytössä sodan aikana? pohdin.
Valokuvat on otettu. Herrat jatkavat harjoituksia.
PEKKA HELIN