Tuulitunneleissa lentää raha kauas pois

16.4.15

Työntekijän on osattava vastuullista taloudenhoitoa. Oikein se onkin. Kyse on työnantajan rahoista. Seurakunnan työnantaja ovat seurakuntalaiset ja kunnan kuntalaiset. 
   Matikkapääni ei ole onnistunut ratkaisemaan seuraavaa yhtälöä, josta kerron keksityn esimerkin. Ravintolan kokki, jonka sitoutuneisuudelle ravintolan arvo on nojannut, pääsee eläkkeelle. Kohta on lähdössä edellisen ”oikea käsi”, joka tunsi pääkokin tavoin työnsä kuin essunsa.
   Omistajat uskovat ravintolan menestyksen jatkuvan siitäkin huolimatta, että on päätetty olla palkkaamatta uutta henkilökuntaa eläköityvien tilalle. Säästetään siitä, mikä on kalleinta; palkkausmenoista.
   Kukaan ei vaivautunut pyytämään lähteviltä perehdytystä saati reseptejä taloon jääville. Mutta kellepä sitä olisi antanutkaan, kun ketään ei palkata.
   Ei hätää, keittiöhommat ulkoistetaan. Siinä sitä säästöä syntyy! Ostofirman kokit ryhtyvät aikanaan töihin. Firma veloittaa erikseen tukkukäynneistä ja jopa siivouksesta, jonka kokit aiemmin tekivät osana työtään.
   Hygieenisyyden varmistaminen kuului ammattietiikkaan. Mutta nyt on toisin. On ulkoistettu. Syntyikö säästöä? Ei, syntyi menoja.
   Keksityllä esimerkilläni on vastine todellisuudessa. Missä ovat tavoitellut säästöt, jos palkkamenoista säästyvä kustannuserä maksetaan hymyssä suin kaksin- ja kolminkertaisenakin, kunhan se menee eri menoluokasta?
   Tai kun arvokas vuosikymmenien aikana toimialueesta hankittu tietopääoma päästetään karkuun, ja edessä olevista virheistä maksetaan moninkertaisesti? Politiikassa talousvastuu tuntuu olevan erilaista kuin työpaikoilla.
   Älkää vetäkö minun viikkorahaani tuulitunneliinne!

OUTI POHJANEN

Artikkeli on osa lehteä 15/2015