Yhdessä syömisen voima
Viime sunnuntaina Keskustan seurakuntatalon iso kirkkosali Oulussa täyttyi ruokailijoista. Ravintolatempauksesta Nepalin maanjäristyksen uhrien hyväksi on kuulunut vain hyvää.
Kävijät ovat kiitelleet järjestäjiä maukkaasta ruoasta, lämminhenkisestä tapahtumasta ja ripeästä toiminnasta. Tapahtuman tekijät puolestaan ovat olleet iloisia kävijämäärästä ja ihmisten halusta auttaa.
Eniten tapahtuma saattoi kuitenkin ilahduttaa Oulussa asuvia nepalilaisia. He pystyivät auttamaan maanmiehiään ja -naisiaan toisella puolen maapalloa. Kaikkia heistä tuho on koskettanut jollakin tavalla.
Vaikka tapahtumassa mukana olleet nepalilaiset jakoivat ruokaa hymyillen, osa heistä on menettänyt maanjäristyksessä läheisiään. Surutyötä he tekevät kaukana kotoa, ehkä jopa ilman puhelinyhteyttä perheeseen.
Muutamassa päivässä syntynyt tapahtuma on myös osoitus yhteistyön voimasta. Kaikkea ei seurakunnissa tarvitse – eikä pidä – suunnitella kuukausitolkulla. Ihmiset voi tuoda yhteen ilman toimintasuunnitelmaa, aikataulua ja budjettia.
Hyvät ideat syntyvät usein vahingossa. Ne sanotaan ilmoille sivulauseessa kahvipöydässä tai toiveena, jonka ei ehkä uskota toteutuvan. Hyvään ajatukseen kannattaa kuitenkin tarttua heti, sillä kuten vanha viisaus sanoo: Kun se pitkistyy, se mutkistuu.
Erityisen ilahduttavaa kahdeksi tunniksi pystyyn laitetun ravintolan menestyksessä on se, että se tehtiin vapaaehtoisvoimin. Kahden yhdistyksen vapaaehtoiset kantoivat päävastuun tekemisestä, seurakunnat tarjosivat tukea järjestelyihin.
Maailman toisella laidalla tapahtunut katastrofi sai aikaan jotain hyvääkin. Kuten useampi sunnuntaina syömällä hyvää tehnyt totesi: Lisää tällaisia kokoontumisia.
ELSI SALOVAARA