Afrikankävijä näki avuntarpeen läheltä

30.6.15

Afrikankävijä näki avuntarpeen läheltä

Vain muutamia päiviä sitten Tansaniasta Suomeen saapunut oululaisopiskelija Katriina Pylväs hämmästelee matkansa jälkeen Suomen hallituksen aikeita leikata kehitysyhteistyön määrärahoja noin 300 miljoonalla eurolla.
   Pylväs on vieraillut Tansaniassa aiemminkin. Erityisesti ensikertalaiselle maan köyhyys oli shokki.
   – Vierailin kolmisen vuotta sitten muun muassa Etelä-Tansaniassa Ilembulassa, jossa köyhyys tuntui lähes raastavalta, Oulujoen seurakunnan missioklubiin kuuluva Pylväs kertoo.
   Kun Pylväs vertaa näkemäänsä kotimaansa oloihin, pohtii hän, onko Suomen taloudellinen alamäki oikeasti niin jyrkkää, että hallituksen leikkausaikeet maailman köyhimmiltä ihmisiltä ovat välttämättömiä.

Vammaisia lapsia
rohkaistiin kouluun

Pylväs suree sitä, jos kehitysyhteistyön varojen leikkaaminen keskeyttää hyviä projekteja Afrikassa.
   Tansaniassa Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyön hankkeista entistä suurempi osuus keskittyy syrjäytettyjen ryhmien, kuten vammaisten, aseman parantamiseen.
   Pylväs kertoo kuurosta tansanialaispojasta, joka ei monien muiden kehitysmaiden vammaisten tavoin käynyt koulua, vaan perhe piti häntä kotona. Lähetystyöntekijät kiersivät kodeissa ja rohkaisivat kuuroa poikaa koulunkäyntiin.
   – Kaikki ihmiset maapallolla ovat mielestäni yhtä tärkeitä ja samanarvoisia riippumatta maantieteestä, siitä, missä he asuvat.
   – Hyvinvoinnista – koulutuksesta, puhtaasta vedestä ja terveydenhoidosta – on vaikea sanoa, etteivät ne olisi kaikkien oikeus.
   Kätilöksi opiskeleva Pylväs ei pidä mahdottomana ajatusta, että hän lähtisi itse joskus töihin sinne, missä avun tarve on suurta.
   Sitä ennen hän haluaa kuitenkin hankkia työkokemusta Suomessa.

Vastuut muuttuvat
tulevaisuudessa

Hallituksen leikkausaikeet kehitysyhteistyövaroista keskusteluttavat myös seurakunnissa.
   Muhoksen lähetysjohtokunnan jäsen Hilkka Kiesilä uskoo siihen, että tulevaisuudessa yhä enemmän kansalaiset kustantavat tärkeiksi näkemiään kehitysyhteistyön hankkeita.
   Hänen mielestään moni myös haluaisi mieluimmin itse määrittää avun kohteensa kuin kierrättää osuuttaan verotuksen kautta.
   – Vastuiden rajapinnat ovat muuttumassa maailmanlaajuisesti. Myös meillä on edessä laajemminkin keskustelu siitä, mistä asioista yhteiskunta kantaa jatkossa vastuuta, mistä kansalaiset ja mistä yritykset.
   – En oikein jaksa uskoa, että jatkossa on enää välttämättä nykyisenkaltaista valtion raha-
hanaa, josta riittäisi entiseen malliin jaettavaa kehitysyhteistyöhön, Hilkka Kiesilä pohdiskelee.

Vakaata rahoitusta
pitää olla

Limingan seurakunnan lähetystyönjohtokunnan puheenjohtaja Heino Rantala toivoo, etteivät hyvät kehitysyhteistyön hankkeet olisi tulevaisuudessa ainakaan pelkästään kansalaisten lahjoitusten varassa.
   – Ihmisten elämäntilanteet nyky-Suomessa muuttuvat nopeastikin. Se, että jaettavaa riittäisi ja että antamisen halua löytyisi, ei ole mikään läpihuutojuttu.
   – Suomalaisilla on omat ongelmansa: maksut nousevat, useat etuudet heikkenevät. Tämä lisää riskiä pystyä rahoittamaan kehitysyhteistyötä ilman suuria heilahduksia.
   Auttaminen ei mielestäni voi olla näin ennustamatonta, Rantala sanoo.
– Toki olemme nähneet nyt senkin, että myös luotettavana pidetty valtion apu kehitysmaihin voi leikkautua yhtäkkiä hurjasti.

RIITTA HIRVONEN