Elämä on jatkuvaa matkaa
Tuttava saa kesälomansa alkajaisiksi puhelun esimieheltä lähikaupan kassajonossa. Hänet irtisanotaan.
Toinen tuttava saa tällä erää pitää työpaikkansa, mutta hän alkaa jo pelätä seuraavia yt-neuvotteluja. Työskentely unelma-alalla on jo vuosia tuntunut hänestä ”löysässä hirressä roikkumiselta”.
Hänen työtään kutsutaan nettikeskusteluissa leikkisästi auringonlaskun alaksi.
Vielä lähes viisikymppisenä hän miettii, kannattaisiko hänen opiskella uusi ammatti. Mielessä siintää lähihoitajan työ vanhusten parissa.
Olisiko sillä alalla varma toimeentulo tulevaisuudessakin?
Jatkuva epävarmuus tämän päivän työelämässä heikentää yhä useampien ihmisten ja heidän perheidensä hyvinvointia.
Nykyihmiset ovat huolissaan paitsi omien ja läheisten työpaikkojen säilymisestä myös koko yhteiskunnan ja Euroopan tulevaisuudesta sekä maailman tilanteesta.
Enää ei ole itsestään selvää Suomessakaan, että apua saa, jos ei selviä omillaan tai sairastuu.
Näinä aikoina monet meistä joutuvat luopumaan unelmistaan. Kouluttautumaan alalle, joka ei tunnu omalta mutta jolla ehkä riittää töitä.
Moni joutuu lähtemään, vaikkei haluaisi. He muuttavat Pohjois-Suomesta pääkaupunkiseudulle järkeillen, että siellä töitä riittää varmemmin myös tulevaisuudessa, ellei itselle, niin ainakin lapsille.
Joskus kannattaa tarttua tilaisuuksiin ja lähteä töiden perässä pois tutulta kotiseudulta. Lähteminen on riski, mutta niin on jääminenkin.
Lähtemistä empivien kannattaa muistaa, että kun talous- ja työtilanne joskus aikanaan kohenee, kotiseudulle voi ehkä palata.
Elämä on jatkuvaa matkaa. Kyllä alamäen jälkeen jossakin vaiheessa koittaa myös nousu.
HELI VÄYRYNEN