Eräänä viime kevään päivänä oululainen Maria Olsbo sai kolme odotettua vierasta. Tutun diakoniatyöntekijä Saila Luukkosen kanssa kylään tulivat Oulun seurakuntien tiedottajat Sanna Krook ja Ulla Keski-Filppula.
Maijaksikin kutsuttu Maria Olsbo kertoi Sanna Krookille ja Ulla Keski-Filppulalle 92-vuotisen elämänsä vaiheista sekä arjen iloista ja suruista tässä hetkessä. Sanna taltioi vierailun kuviksi, ja Ulla kirjasi tarinat.
Kaksikko kävi myös kahden muun ikäihmisen kotona. Noilla vierailuilla otetuista kuvista ja tarinoista koottu Arvokas vanhuus -näyttely on esillä Oulun tuomiokirkon Cafe Kryptassa elokuun loppuun saakka.
Diakoniatyö
tukee jaksamista
Ajatus näyttelystä syntyi, kun tiedottajat tekivät esittelytekstejä seurakuntien työmuodoista. Näyttely kertookin kirkon diakoniatyöstä, jonka tehtävänä on vahvistaa vanhan ihmisen jaksamista ja edesauttaa hyvien asioiden löytämistä arjessa.
– Toivomme, että katsojille välittyy kuvien ja tekstien kautta aito kokemus ja tunne, tekijät kertovat.
Näyttelyn avajaisissa puhunut Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Pikkarainen kuvaa näyttelyä kirkon kannanotoksi vanhusten ihmisarvoisen elämän puolesta.
– Yli 65-vuotiaat ovat yhteiskunnassamme kasvava luonnonvara, hän muistuttaa.
Arjessa
kaivataan apua
– Pöllämystynythän minä olin, mutta ei se onneksi siltä kuvissa näytä, Maria Olsbo naurahtaa näyttelyn avajaisissa vastaukseksi kysymykseen, miltä tuntui olla haastateltavana.
Olsbo asuu nykyään yksin samassa talossa, jossa he puolisonkin kanssa asuivat. Diakoniatyöntekijän lisäksi poika käy tervehtimässä silloin tällöin, ja pihatöissä auttaa lähistöllä asuva ystävällinen mies.
– Hän on sellainen, johon voi luottaa, Olsbo luonnehtii.
Lukeminen pitää
pään kasassa
Maria Olsbon tavoin yhden hengen huushollissa asuvat myös Salme Raasakka ja Kalevi Lillberg, joiden elämää on myös esitelty kuvissa.
95-vuotias Salme Raasakka kertoo näyttelyn avajaisissa olevansa vielä aika hyvässä kunnossa.
– Vähän lääkkeitä, hän arvioi syyksi.
Palvelutalossa asuva Raasakka ei ole omien sanojensa mukaan kovin seurallinen, mutta hän lukee senkin edestä, enimmäkseen elämäkertoja.
– Tytär kantaa kirjoja kirjastosta ”selkä vääränä”, hän naurahtaa.
Lukeminen auttaa Raasakan mukaan pitämään pään kunnossa. Mahakin täyttyy, kun poika huolehtii kauppa-asioista.
Yksin on
osattava kokata
Kalevi Lillberg on leskeksi jäätyään innostunut ravintopuolesta. Hän kokkaa joka päivä ja on kokeillut taitojaan myös leivonnassa.
Maalaustelineenkin takana Lillberg viihtyy.
– Olen käynyt aikanaan kolmena vuonna maalauskurssilla, siitä se lähti.
Kalevi Lillberg nähdään myös Cafe Kryptan seuraavan näyttelyn avajaisissa, sillä hänen taideteoksiaan esitellään kryptan seinillä syyskuussa.
Suvussakin on taiteilijoita, ja pikku-Kalevi oli mallina jo vuoden ikäisenä.
– Olen syntynyt 1937, ja seuraavana vuonna olin maalauksessa, hän kertoo.
Kameraakaan mies ei pelkää, ja siksi hän suostui vanhusten arjesta kertovaan näyttelyyn.
– Ajattelin, että ehkä tämä voisi palvella jotakuta toista, hän toteaa.
ELSI SALOVAARA