Sairaalapastori Sanna Okkola ja Kaisa tapasivat aikuisrippikoulussa talven ja kevään aikana kymmenkunta kertaa. Näissä kohtaamisissa Okkolan työhuoneessa puhuttiin

Rippikoulu kuuluu myös aikuisille

17.6.15

Kaisa kävi rippikoulun vasta aikuisiällä toipuessaan masennuksesta

Koskevatko Jumalan hyvät lupaukset myös minua? Mikä tarkoitus elämälläni on?
   Näitä elämän perimmäisiä kysymyksiä käytiin läpi tässä jutussa Kaisaksi kutsutun rippikoululaisen ja Oulun seurakuntien sairaalapastorin Sanna Okkolan rippikoulussa viime talvena.
   Kaisa haluaa kertoa kokemuksiaan yksityisestä rippikoulusta nimettömänä. Haastattelu on tehty Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikassa, sairaalapastorin työhuoneessa.
   Kaisa ei ole viisitoistakesäinen rippikoulunuori, vaan aikuinen, jolta ”ripari” jäi aikoinaan väliin parhaan kaverin perässä.
   Sanna Okkola ja Kaisa kohtasivat toisensa kymmenkunta kertaa talven ja kevään aikana. Kesän alussa rippikoulu päättyi Kaisan konfirmaatioon ja kastejuhlaan kirkossa.

Rippikoulun aiheet
nousivat toiveista

Rippikoulun opettaja ja oppilas tapasivat ensimmäisen kerran sairaalassa, jossa Kaisa oli masennuksen vuoksi.
   Ajatus rippikoulusta oli alun perin Kaisan.
   Aikuisrippikoulua eivät ohjaa tarkat etukäteissuunnitelmat. Siksi tapaamisten aiheet saivat nousta Kaisan toiveista.
   Tässä rippikoulussa puhuttiin paljon kuolemasta, anteeksi antamisesta, rukoilemisesta, Jumalan huolenpidosta.
   – Minulla on ollut paljon menetyksiä. Läheisten kuolemat ovat olleet minulle raskaita taakkoja. Kuoleman työstäminen on keventänyt kuormaani, Kaisa uskoo.
   – Kuolemasta ajattelen nyt, että sen jälkeenkin meille voi olla tarjolla jotakin. Rukoileminen on tällä hetkellä tärkeää minulle.

Rippikoulu oli
osa toipumista

Rippikoulussa naiset tekivät rukoushelmen Kaisan käteen. Erikokoisilla ja -värisillä helmillä on oma viestinsä: suurin, kultainen helmi ranteessa kertoo Jumalasta, joka on lähellä jokaista ihmistä.
   Punaiset helmet kertovat Jumalan rakkaudesta.
   – Juuri nämä helmet ovat tulleet minulle tärkeimmiksi, Kaisa kertoo.
   Rippikoulussa hyödynnettiin paljon kuvia. Kuva Pyhästä Hengestä oli Kaisan piirtämä.
   Vaikka rippikoulu on ohi ja Kaisan sairaalajakso päättyi jo keväällä, naiset suunnittelevat tapaavansa uudestaan.
   – Koska olen sairauslomalla työstä, olisi hienoa olla osallinen jostakin merkityksellisestä vapaaehtoistyön kautta.
   Sanna Okkolan lupaus on auttaa löytämään seurakunnasta toimintaa, jonka avulla tämä toive voisi toteutua.

RIITTA HIRVONEN


Aikuisrippikoulu odottaa läpilyöntiä

Aikuis- ja yksityisrippikouluihin osallistuu seurakunnissa vuosittain useita satoja ihmisiä. Asiantuntija Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksen kasvatus ja perheasiat -yksiköstä kommentoi lukuja sanomalla, että ne voisivat olla satojen sijaan useita tuhansia.
   Kokkonen näkee aikuisrippikouluissa selkeän kehittämistarpeen – jo siksi, että koskaan aikaisemmin ei rippikoulun käymättömiä aikuisia ole ollut yhtä paljon kuin tänään.
   – Aikuisrippikouluun panostaminen on jäänyt kirkossamme nuorten rippikoulun jalkoihin, hän sanoo.
   Kehittämistyötäkin on tehty. Parisen vuotta sitten syntyi aikuisrippikoulu.fi-nettisivusto.
   – Valtaosa aikuisrippikoulun kävijöistä on 20–30-vuotiaita, joille netti on luonteva paikka etsiä tietoa ja opiskella, Kokkonen sanoo.
   Moni aikuinen käy noin 20 tunnin mittaisen aikuisrippikoulun, kun kirkkohäiden tai kummiuden esteeksi uhkaa tulla nuorena väliin jäänyt rippikoulu. Kokkonen uskoo, että rippikoulu aikuisiällä kiinnostaa muistakin syistä.
   – Moni etsii elämälleen tarkoitusta, uutta suuntaa ja pohtii vakaumustaan. Siksi aikuisrippikoulua pitäisi ryhtyä markkinoimaan nykyistä paljon näkyvämmin.
   – Luovuus käyttöön aikuisrippikoulun kehittämisessä, Kokkonen rohkaisee kampanjointiin.
   Miten olisi esimerkiksi pyhiinvaelluksena toteutettu rippikoulu aikuisille? hän ehdottaa.

RIITTA HIRVONEN