Oulu on testikaupunkina valtakunnallisessa Juuri-hankkeessa, jonka tavoitteena on madaltaa vanhusten kynnystä kertoa henkisestä tai fyysisestä väkivallasta.
– Viisivuotinen Juuri-hanke on hyvin käytännönläheinen, toteavat hankevastaavat Outi Pietiläinen Oulun Ensi- ja turvakodista ja Riitta Vesala Oulun seudun Mäntykodista.
Kun vanhus, hänen omaisensa tai vaikkapa terveydenhuollon edustaja ottaa yhteyttä, Pietiläinen ja Vesala ohjaavat heitä oikeaan paikkaan. Esimerkiksi kaupungin sosiaalipalveluihin yhteyden saaminen voi kestää.
– Katsomme, että prosessi lähtee käyntiin ja kuljemme rinnalla, he kertovat.
Vanhus syyttää
usein itseään
Vaikka valtaosa suomalaisvanhuksista elää hyvää ja turvallista elämää, kaltoinkohtelua jää liian usein piiloon. Sen tunnistaminenkin on hankalaa.
Ikäihmisiin kohdistuvalla kaltoinkohtelulla tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka vaarantaa ikääntyneen hyvinvoinnin, turvallisuuden tai terveyden.
Oulun ev.lut. seurakuntien vanhustyön pastori Markku Palosaari on mukana hankkeen ohjausryhmässä. Hänen mukaansa perheen sisällä ei välttämättä huomata vanhuksessa tapahtuvia muutoksia.
– Isä tai äiti ei kuitenkaan ole sama ihminen kuin 40 vuotta sitten, hän muistuttaa.
– Onhan se vanhukselle arka asia kertoa. Sitä ajattelee helposti, että itsepä olen puolisoni valinnut tai lapseni tällaiseksi kasvattanut, toteaa ohjausryhmässä mukana oleva psykogeriatri Pirkko Hiltunen.
Hänen mukaansa omista asioista ei kannatakaan kertoa kenelle vain. Ammattilaisille ongelmista pitäisi kuitenkin rohkaistua puhumaan.
Yhteiskunta
syrjii asenteilla
Kaltoinkohtelu voi ilmetä myös hoitosuhteessa huonona ja epäeettisenä kohteluna. Markku Palosaari on huomannut, että koston pelkoa koetaan niin kotona kuin laitoksissa.
– Vanhukset tuovat esiin pelkonsa siitä, että lääkärit ja hoitajat leimaavat heidät valittajiksi, joista ei kannata välittää, pastori kertoo.
Vanhus voi myös kieltäytyä avusta, koska ei itse ymmärrä sitä tarvitsevansa. Pirkko Hiltusen kokemuksen mukaan aivan liian moni myös ajattelee, että ”eihän sitä näin vanhoja enää hoideta”.
Julkisuudessa puhutaan aivan liian usein vanhuksista kielteiseen sävyyn.
– Kaikki lähtee asenteista, siitä miten vanhuksia kohdellaan ja kuinka heistä kirjoitetaan. Lööpit herättävät vanhuksissa turvattomuutta, Outi Pietiläinen pohtii.
– Vanhukset kokevat monesti olevansa taakkoja yhteiskunnassa. Missään ei kerrota esimerkiksi siitä, kuinka monta poissaolopäivää on jäänyt pitämättä mummojen ja pappojen rientäessä hoitamaan sairaita lapsenlapsiaan, Riitta Vesala huomauttaa.
Ystävyyttä
rahaa vastaan
Helpointa on tunnistaa vanhuksen taloudellinen hyväksikäyttö. Yleisin esimerkki lienee päihdeongelmasta kärsivä poika tai tytär, joka vie isänsä tai äitinsä eläkerahat.
Psykogeriatri Pirkko Hiltunen kertoo uudesta ilmiöstä nimeltä ”hyvät naapurit tai omaiset”.
– Yksi hoitaa kauppa-asiat, toinen käy apteekissa ja kolmas säätää television korvausta vastaan. Usein tilanne huomataan siitä, että vanhuksella on kymmenen litraa maitoa kaapissa.
Rahan käyttäminen tuo vanhukselle itsenäisyyden tunteen. Kukaan ei toki kiellä avun korvaamista, mutta jos yksi kauppareissu maksaa 50 euroa, ja kauppareissuja tehdään ”hyvien naapureiden” eikä vanhuksen tarpeiden mukaan, kyse on kaltoinkohtelusta, Hiltunen muistuttaa.
– Kun jatkuvasti viedään rahat, se vie omanarvontunnon, tietää Markku Palosaari.
ELSI SALOVAARA
Kaikille avoin ja maksuton seminaari Lupa puuttua – vanhuspalvelulaki kaltoinkohtelun ehkäisyn tukena järjestetään ma 15.6. klo 12–16 Kirkkotorilla (Asemakatu 5, Oulu)
Mistä apua?
• Akuuteissa hätätilanteissa 112 päivystää
• Valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin SUVANTO-LINJA 0800-06776
• Oulussa arkisin klo 9–11 palveluohjausyksiköstä. Joen pohjoispuolella asuvat 044 703 5275 ja 050 571 0598.Eteläpuolella asuvat 050 596 7605 ja 050 571 0494
• Oulun ev.lut seurakuntien vanhustyön pastori 044 3161 420 ja -diakoni 040 7235 880
• Oulun ensi- ja turvakoti päivystää joka päivä ympärivuorokauden numerossa 0400 581 606