Kun laki tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksyttiin eduskunnassa, iloitsivat asian liikkeelle panneen kansalaisaloitteen tekijät sitä demokratian riemuvoittona. Vääräksi nähty laki avioliitosta haluttiin kumota ja näin syntyi kansalaisaloite. Tuo hanke siis eteni lakiemme mukaan.
Nyt sitten toisella tavalla avioliittoon suhtautuvat ovat keränneet oman kansalaisaloitteensa, jonka tavoite on kumota eduskunnan säätämä edellä mainittu laki. Myös tuo aloite on saanut tarvittavat yli 50 000 allekirjoitusta. Mielenkiintoista on ollut seurata tuon aloitteen saamaa julkista vastaanottoa.
Sitä on paheksuttu, sitä on pidetty tarpeettomana ja sen on jopa katsottu halventavan demokratiaa. Aloitteen allekirjoittajia on pidetty taantumuksellisina. Näitä ääniä on kuulunut myös rakkaan kansankirkkomme sisältä.
Joudun kysymään itseltäni, eivätkö demokratia ja sen oikeudet koske kaikkia suomalaisia? Saavatko vain jollain määrätyllä tavalla ajattelevat ilmaista ajatuksensa demokratian suomin oikeuksin? Jos yksi ryhmä on kerännyt aloitteen muuttaakseen jotain lakia, niin eikö toinen joukko saa toimia samoin? Eikö todellinen demokratia edellytä erilaisuuden sietämistä ja dialogia?
Meidän kaikkien lienee hyvä muistaa, että maassamme on yhä voimassa edustuksellinen demokratia. Kansalaisaloitteet ovat vain yksi osa kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Aloite on tapa ilmaista mielipiteensä, mutta päätösvalta kussakin asiassa on edustuksellisen demokratian toimielimillä, kuten eduskunnalla.
Keskustelua, joka pyrkii rajaamaan vapautta muun muassa kansalaisaloitteisiin, pidän vaarallisena kehityksenä. Sellaisen polun päässä on totalitarismi ja sananvapauden rajoittaminen.
MATTI PIKKARAINEN