Erkki Piri

29.7.15

Kukaan ei tarjonnut Miskalle yösijaa

Jokin aika sitten Ylen areenassa oli ohjelma, jossa Raakel näytteli asunnotonta olemalla 24 tuntia asunnottoman Miskan seurassa. He kulkivat koko yön Helsingissä paikasta toiseen.
   Miska tiesi neuvoa Raakelia, missä on vettä ja vessa, sillä Miska oli ollut kodittomana neljä kuukautta. Nukkumasijaa oli vaikea löytää. Yhtään avonaista roskalaatikkoa ei löytynyt; kaikissa oli lukko.
   Maailmassa on miljoonia lapsia, jotka viettävät aikaansa kadulla, tunneleissa ja viemäreissä. He kerjäävät ja varastavat ruokansa, pelkäävät rottia ja raiskaajia ja kuolevat kylmään ja nälkään.
   Yhteisvastuukeräys ulottuu taas kansainväliseen hätään, mutta keskittyy nimenomaan myös oman maamme diakoniaan. Varoja voidaan suunnata vaikkapa asunnottomien auttamiseen.
   Ohjelmassa asuntoministeri Pia Viitanen tiedosti Miskan karmean kohtalon. Hän oli sitä mieltä, että Suomessa ei saisi olla 7500 asunnotonta. Hän vetosi kaikkiin auttamis­organisaatioihin, varmaan kirkkoonkin, vaikkei hän sitä maininnut erikseen.
   Jeesuksen antama asunnottomien auttamismalli on yksinkertainen: ”Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.” Martti Luther opetti, että kristitty on ”pelastettu palvelemaan”.
    Ohjelman juontaja kiinnitti huomiota siihen, että me kaikki puhumme hurskaasti, että pitää suunnitella, pitää huomata ja pitäisi tehdä, mutta kuka todella tekee?
  Kukaan ohjelmassa olevista ei sanonut kyyneleitään pyyhkivälle Miskalle: ”Tule meille ensi yöksi. Meillä on tilaa yhdelle kodittomalle.”
   PS: Ohjelman jälkeen toimitukseen tulvi – ohi kaikkien organisaatioiden – avunantojen vyöry. Miska sai asunnon.

Anna kolumnista palautetta täältä

Artikkeli on osa lehteä 6/2015