Jeesus on kuollut, hänen lähimmät seuraajansa ovat pettyneitä ja piilossa. Oliko Jeesus sittenkin ollut vain yksi valemessias?
Kun naiset kertovat tyhjästä haudasta, heitä ei tietenkään uskota. Mutta sitten Jeesus ilmestyy monelle, kokemus Hänen läheisyydestään herättää uskon. Sen varassa lähdetään viemään ilosanomaa maailmaan.
Kirkon piirissä on varhaisista ajoista asti kysytty: Kumpi on suurempi ihme, se, että kristinusko leviämistä siivittivät ihmeet vai se, että niitä ei olisi lainkaan tarvittu? Vasta 300-luvun lopulta alkaen kristinusko oli niin suuri tekijä, että sen oma arvovalta riitti sanoman tehokkaaseen levittämiseen.
Nykyihmiset eivät usko ihmeisiin, ainakaan julkisesti. Kuitenkin Jeesus yhä ilmestyy ihmisille.
Joskus hän tulee ihan lähelle, ja silloin sydämeen paistaa kuin kirkas ja lämmin aurinko. Kokemus menee pian ohi, mutta sitä ei voi koskaan unohtaa. Se muuttaa kaiken, antaa uuden merkityksen ja tehtävän, kenelle sanat ja sävelet, kenelle kuvat, kenelle tiedon, kenelle rakkauden teot.
Näiden ihmisten tehtävänä on ollut ja on yhä kertoa muille, että Hän elää ja vaikuttaa keskuudessamme. Uskomme ja kokemuksemme mukaan Hän on läsnä kirkossaan, jossa useimmat oppivat tuntemaan Hänen opetuksensa ja läsnäolonsa.
Ihminen on paitsi osa luomakuntaa myös iäisyysolento. Hän kaipaa kohdata Jumalansa. Nykytutkimuksen mukaan usko kuolemanjälkeiseen elämään on evolutiivista perua. Sitä on esiintynyt aina ja kaikkialla.
Vanha, viisas kirkonmies tiivistää: Kirkko on, koska täällä kuollaan. Toivonamme ja lohtunamme on, että tuo ääretön rakkauden valo ja lämpö on meitä vastassa, kun kerran päätämme maallisen matkamme.
Nyt pääsiäisen koittaessa yhdymmekin riemulauluun, Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti!
Jeesus yhä ilmestyy ihmisille
29.7.15