Tilastot viime vuodelta kertovat, että kirkon jäsenmäärä on laskenut edellisvuodesta. Uutinen tuskin yllätti ketään, sillä trendi on ollut sama jo vuosia.
Ilmiö näkyy myös Pohjois-Suomessa, vaikka täällä ihmiset ovat kirkolle uskollisempia kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.
Kaikista suomalaisista kirkkoon kuului viime vuonna 73,7 prosenttia, oululaisista 75,9. Ero ei loppujen lopuksi ole kovin suuri.
Optimisti voisi todeta tilastoista niinkin, että kolme neljästä suomalaisesta kuuluu yhä kirkkoon. Tai niin, että kirkkoon liittyneiden määrä on kasvanut sekä Oulussa että koko maassa.
Sekin on totta. Mutta pyörittelipä tilastoja miltä kantilta tahansa, viivan alle jäävä luku on pienentynyt vuosi vuodelta.
Kirkon jäsenyys on muuttunut ihmisten mielissä. Nyt moni seurakuntalainen kokee itsensä asiakkaaksi, joka hakee kirkolta palveluja. Tämä ilmenee Jäsen 360 -tutkimuksesta, josta Yle uutisoi tiistaina.
Jokaisella kirkon jäsenellä on oma elämäntilanteensa, josta käsin hän haluaa tulla palvelluksi. Kirkko sen sijaan toimii yhteisöllisesti, Ylen uutisessa sanottiin.
Asiakas on aina oikeassa. Jos hän ei saa haluamaansa palvelua, hän äänestää jaloillaan ja menee muualle. Hän on kuitenkin uskollinen niille, jotka vastaavat hänen tarpeisiinsa.
Kirkon jäsenkato puhutti myös viime viikolla Kempeleen 112-päivässä, josta kävimme tekemässä juttua tähän Rauhan Tervehdykseen.
Eräs tapahtumaan osallistunut mies arveli tietävänsä, miten kirkko saisi kadotetut lampaat takaisin laumaansa. ”Vähemmän julistamista ja tuomitsemista, enemmän auttamista”, kuului hänen reseptinsä.
HELI VÄYRYNEN