Paastosta tuli muotijuttu
Laskiaissunnuntai ja -tiistai merkitsevät monille ennen kaikkea pulkkamäkeä, hernekeittoa ja pullaa, joko mantelimassalla tai hillolla.
Tällä kevättalven iloitsemisella ja tuhdisti syömisellä on juuret kristillisessä perinteessä. Laskiaissunnuntai tarkoittaa paastoon laskeutumista.
Laskiaisen jälkeisestä keskiviikosta alkaa paastonaika, joka kestää pääsiäissunnuntaihin saakka.
Luterilaisessa kirkossa ei ole paastosääntöjä, mutta monet paastoavat vapaaehtoisesti ja omalla tyylillään.
Kristillinen paasto tarkoittaa pidättäytymistä tietyistä ruuista, etuoikeuksista tai nautinnoista. Se voi olla myös pyrkimystä yksinkertaiseen elämäntyyliin.
Tutuin meistä useimmille on ruoka- tai juomapaasto, jota monet harjoittavat myös ilman mitään uskonnollisia pyrkimyksiä.
Paastosta ja henkisestä ponnistelusta on tullut jopa trendikästä, kuten tämän lehden paastojutussa (sivut 12–13) todetaan. Televisiossa julkkikset pyrkivät paremmiksi ihmisiksi kieltäytymällä alkoholista, kuka sadaksi päiväksi, kuka koko vuodeksi.
Jotkut pitävät nestepäivän joka maanantai, toiset luopuvat gluteenipitoisista tuotteista kokonaan.
Terveydelle paastosta ei juuri ole hyötyä, jos ei terveille ihmisille haittaakaan. Paaston aikana karisseet kilot tulevat yleensä nopeasti takaisin.
Kristillisessä paastossa tärkeintä ei kuitenkaan ole oman edun tavoittelu ulkoisen paaston kautta, vaan pyrkimys siihen, että katse kääntyy omasta hyvinvoinnista lähimmäisen etuun.
Jos vaikka annamme sokeripaastosta koituneet säästöt Yhteisvastuukeräykseen, toteutamme kristillisen paaston perimmäistä ajatusta.
HELI VÄYRYNEN