Tämä pääkirjoitus sisältää rukouksen. Se on harvinaista – myös seurakuntalehtien pääkirjoituksissa.
Synkällä tavalla harvinaislaatuinen oli myös oululaisten viime viikko dramaattisine tapahtumineen Tuirassa ja Myllyojalla. Niin sanotuissa Tuiran kirvessurmissa kuoli kaksi ihmistä, ja lopulta myös surmatöistä epäilty menehtyi kiinniottotilanteessa saamiinsa vammoihin.
Tuiran kirkko avasi ovensa surmatöiden jälkeisenä aamuna. Myös Myllyojalla seurakunta reagoi nopeasti kuohuttaviin tapahtumiin. Sunnuntaina iltamessussa Tuiran kirkossa hiljennyttiin oululaistragedioiden äärellä.
Kirkkojen avaaminen hiljentymistä ja keskusteluapua varten on seurakuntien perustyötä. Työntekijät tahtovat olla aktiivisia silloin, kun ihmiset tarvitsevat rinnalla kulkijaa.
Kirkon roolia kriiseissä ei tule korostaa, mutta sunnuntaina Tuirassa saattoi yhtyä rukoukseen, joka lohdutti ja oli kaunis pyrkimys jakaa surua, hämmennystä ja pelkoa. Esirukous on osallisuutta kärsimyksiin.
”Tuomme sinun eteesi kaikki,
joilla on elämässään surua, murhetta ja ahdistusta.
Tuomme sinun eteesi ne, joiden elämä on väkivaltaisesti päättynyt tällä viikolla Tuirassa ja Myllyojalla.
Tuomme sinun eteesi heidän kesken jääneen elämänsä.
Tuomme sinun eteesi heidän läheisensä:
perheensä, ystävänsä, tuttunsa, työtoverinsa.
Tuomme sinun eteesi ne,
jotka selviytyivät vaarallisesta tilanteesta.
Tuomme sinun eteesi ne,
joiden turvallisuudentunne särkyi.
Tuomme sinun eteesi kaikki ne, jotka auttoivat: poliisit, lääkärit, hoitajat.
Tuomme sinun eteesi haavoittuneen yhteisömme, kotiseurakuntamme ja kaikki oululaiset.
Tuomme sinun eteesi särjetyt sydämet ja murskaantuneet unelmat.
Kiitos, että pimeydenkin keskellä loistaa kirkkaana sinun armosi, rakkautesi ja sinun antamasi rauhan valo. Aamen.”
RIITTA HIRVONEN