Kortti ilmaisee
hengellisen hoitotahdon
Seurakuntien toivotaan jakavan
sielunhoitokorttia tapahtumissaan
Sielunhoitokortti on seurakuntalaisen tahdonilmaus hengellisestä hoitotahdosta silloin, kun hän esimerkiksi onnettomuuden tai sairauden kohdatessa ei kykene itse ilmaisemaan tahtoaan.
Sielunhoitokortilla annetaan lupa kutsua pappi tai muu seurakunnan työntekijä sekä pitää hartaushetki, antaa synninpäästö, jakaa ehtoollinen ja rukoilla seurakuntalaisen puolesta.
Kortit ovat koekäytössä kesän.
– Seurakuntien työntekijät ovat jakaneet seurakuntalaisille muutamia tuhansia näytekappaleita. Palaute on ollut hyvä, sanoo kertoo apulaisjohtaja Sampo Muurinen Kirkkohallituksen diakonian ja sielunhoidon yksiköstä.
Oikeutta hengelliseen
hoitoon ei saa sivuuttaa
Sielunhoitokortti ei ole juridisesti pätevä, vaan se on henkilön vapaamuotoinen tahdonilmaus ja toive.
– Mietimme taannoin nuorten kanssa leirillä, millaisia kortteja ihmisillä on lompakoissaan. Siinä yhteydessä nousi esiin muun muassa elinluovutuskortti. Oivalsin, että lompakoistamme puuttuvat kortit tärkeimmälle osallemme – sielulle, kertoo idean isä Taneli Nurmenniemi Ulvilan seurakunnasta.
Hän teki luonnoksen kortista, mutta alkuinnostuksen jälkeen se lojui unohduksissa pöytälaatikossa vuosia, kunnes se sattumalta tarttui jälleen käsiin.
Kun Nurmenniemi latasi kuvan kehittelemästään kortista Facebookiin kirkon Diakonia ja sielunhoito -ryhmään, päivitys sai valtavasti tykkäämisiä. Aika oli tullut kypsäksi toteuttaa idea konkreettisesti.
– Tässä ajassa, kun kaikkea uskonelämään liittyvää rajoitetaan, on tärkeää keskustella ihmisen oikeudesta hengelliseen hoitoon. Sairaaloissa hengellinen hätä helposti sivuutetaan, mikäli ihmisen vakaumus ei ole selvillä.
– Meillä syöpätautien osastolla kysytään lähes rutiininomaisesti, haluaako potilas sairaalapastorin vierailua. Vain harvoin potilas ei kykene ilmaisemaan mielipidettään asiasta kysyttäessä, sanoo syöpätautien erikoislääkäri Hanne Kuitunen Oulun yliopistollisen sairaalan palliatiivisen hoidon yksiköstä.
Kuitusen mukaan yllättävän moni potilas uskontokunnasta riippumatta haluaa sairaalapastorin vierailuja ja osallistua hartaushetkiin.
– Näissä tilanteissa on varmaan kyse paljon muustakin kuin pelkästä sielunhoidosta. Meillä on myös tiedot kontaktihenkilöistä, jos potilas kuuluu muuhun kuin evankelisluterilaiseen kirkkoon.
– Sitä mietin, miten sielunhoitokortin olemassaolo saadaan tietoomme ja kirjataanko toivomus potilastietoihin. Emme tutki potilaidemme lompakoita.
Muurinen toivoo, että sielunhoitokortti avaisi keskustelun sielunhoidollisista kysymyksistä, kotiseurakunnan toiminnasta ja seurakuntayhteydestä.
– Kyseessä on vain pieni kortti, mutta sen sisältö on suuri. Tarvitsemme tarkastelua sielunhoidollisista kysymyksistä sekä keskustelua siitä, miten tarjota inhimillistä lämpöä ja ymmärtämystä.
Hän kannustaa seurakuntia tilaamaan sielunhoitokortteja ja jakamaan niitä erilaisissa tapahtumissa ja hengellisissä tilaisuuksissa.
Sielunhoitokortista uutisoi ensimmäisenä Kotimaa -lehti.
JAANA SKYTTÄ
Lupa hoitaa sielua
• Sielunhoitokortin teksti kuuluu: ”Toivon, että luokseni kutsutaan pappi tai seurakunnan työntekijä, jos olen sairauden tai onnettomuuden seurauksena kyvytön itse sitä tekemään. Luonani saa viettää hartaushetkiä, puolestani saa rukoilla, minulle saa antaa synninpäästön ja jakaa ehtoollisen.”
• Korttiin täytetään allekirjoitus sekä kortin haltijan kotiseurakunta ja mahdollisen lempivirren numero.
• Seurakuntien lisäksi myös yksityishenkilöt voivat tilata korttia. Vähimmäismäärä on 50 kappaletta, hinta 18 euroa. Laminoitua korttia myy Unigrafia Kirjapaino.