Vanhat kanonit velvoittavat

1.7.15

Vanhat kanonit velvoittavat

Ortodoksisuudessa etsitään vastauksia nykyongelmiin yli tuhat vuotta vanhoista kanoneista

Kun luterilainen piispa Irja Askola vieraili Uspenskin katedraalin alttarilla maaliskuussa kesken liturgiaa Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen kutsusta, ortodoksikirkon johto reagoi tapahtuneeseen voimakkaasti. Ulkopuolisten meneminen alttariin ei ole ainoastaan ei-suotavaa vaan selvästi kielletty ortodoksisessa perinteessä.
   Kesäkuun puolivälissä Ekumeenisen patriarkaatin pyhä synodi – Suomen ortodoksikirkon korkein päättävä hallintoelin – antoi päätöksen Ambrosiuksen toimista. Synodin mukaan Irja Askolan vieminen katedraalin alttariin liturgiassa ja hänen nimensä liittäminen esirukouksiin ortodoksisten piispojen rinnalle oli väärin.
  Ambrosiuksen ratkaisu rikkoi kanonista perinnettä.

Mitkä
kanonit?

Oulun metropoliitta Elia ei ota kantaa pyhän synodin päätökseen eikä koko ”askolakeissiin”. Hänen mukaansa ehdoton kuuliaisuus kirkon auktoriteeteille koskee erityisesti papistoa – siis juuri häntä.
   Metropoliitta kertoo sen sijaan, mikä on kanoninen perinne, johon pyhä synodi nyt vetoaa.
   – Yksi ortodoksisuuden ytimessä oleva asia on kirkon 2000-vuotinen elämä ja traditio. Varhaisimmat kanonit, kirkon säädökset, ovat peräisin kirkon alusta saakka.
   Kanonit ovat syntyneet ajan kuluessa kirkolliskokouksien, paikallisten synodien ja myös yksittäisten piispojen ratkaisuista.
   Elian mukaan monet säädökset ovat muodostuneet kirkon erilaisissa ongelmakohdissa.

Päivitystä
aniharvoin

Oulun metropoliitta korostaa, että kanonista perinnettä ei voi muuttaa kukaan yksittäinen henkilö eikä sitä päivitetä tavan takaa.
   Uutta ortodoksista kirkolliskokousta suunnitellaan ensi vuodelle, jossa mahdollisesti tarkastellaan myös joitakin yksittäisia kanoneita. Elia ei kuitenkaan sano, että näin tulee tapahtumaan.
   Edellinen ekumeeninen kirkolliskokous pidettiin vuonna 787. Uusia kanoneja on kirjattu myös tuon jälkeen, Elia täsmentää.

Kanoneilla
ei lyödä ketään

Vaikka ortodoksikirkko hakee vastauksia kirkon solmukohtiin ikivanhasta perinteestä, kanonien sisältöä voi arvioida käsillä olevassa ajassa, piispa Elia sanoo.
    – Kanoninen perinne ei ole lyömäase. Sillä ei kuulu iskeä ketään päähän. Kanoneja saa kuka tahansa tulkita, mutta vain piispat voivat jakaa kanonista oikeutta.
   Elia korostaa, etteivät kanonit ole salaisia asiapapereita.
   – Ne ovat suomennettu ja kaikkien luettavissa, Elia kertoo.
   Suomeksi julkaistua kanonista kirjallisuutta löytyy esimerkiksi Oulun kaupunginkirjastosta.
RIITTA HIRVONEN