9-vuotias Kambinda teki töitä isovanhempiensa pienellä maatilalla Namibian pohjoislaidalla.
Joka aamu joukko lapsia kulki heidän kotinsa ohitse. Eräänä aamuna Kambinda kysyi lapsilta, minne he ovat menossa. Lapset olivat matkalla kouluun.
Kambinda kysyi isoisältään, mikä se sellainen koulu on, ja saisiko hänkin mennä sinne.
– Isoisä hermostui. Hän vain totesi, ettei halua kuulla koko asiasta enää, nyt kolmekymppinen mies muistelee.
Kambinda oli kuitenkin neuvokas poika. Seuraavana aamuna, kun hän oli jälleen isoisänsä kanssa paimentamassa karjaa ja lapset kulkivat ohitse, Kambinda pinkaisi juoksuun. Isoisä poimi maasta puupalan ja heitti sen Kambindaa kohti.
– Onneksi hän ei osunut! Muistan, kuinka hän huusi perääni, että takaisin tullessani en sitten saa ruokaa.
Parin viikon ajan Kambinda kävi koulua ilman isovanhempien suostumusta. Koulun jälkeen hän jäi leikkimään kavereidensa luokse ja viipyi siellä niin kauan, että hänellekin tarjottiin ruokaa.
Lopulta isovanhemmat luovuttivat.
– Sain luvan käydä koulua, mutta vain osan päivästä. Koulupäivä Namibiassa alkaa kuudelta ja päättyy yhdeltä. Isovanhempani laittoivat koulunkäynnin ehdoksi, että palaan takaisin kymmeneltä huolehtimaan karjasta.
Uusi nimi
kasteessa
Nykyään Kambinda tunnetaan nimellä Nikolaus. Hän on opettanut matematiikkaa maaseutukoulussa suomalaislukiota vastaavilla luokka-asteilla. Parhaillaan hän täydentää opintojaan saadakseen maisterin tutkinnon.
Uuden nimen Kambinda sai kasteen yhteydessä 14-vuotiaana.
– Koulukavereillani oli sukunimen lisäksi kaksi nimeä. Toinen nimi on kristillinen, jota saa käyttää sitten kun on kastettu.
Kambindakin halusi saada toisen nimen. Niinpä hän kävi rippikoulun ja sai kasteen sekä uuden nimen joulupäivänä, 14. syntymäpäivänään.
Pari vuotta myöhemmin Nikolauksen koulunkäynti oli vähällä loppua kesken. Hän oli kävellyt joka päivä kouluun useiden kilometrien matkan. Opetus kahdeksannesta luokasta eteenpäin siirtyi kolmenkymmenen kilometrin päähän.
– Se oli liian kaukana käveltäväksi. Minun olisi pitänyt mennä sisäoppilaitokseen. En voinut maksaa siihen vaadittavia maksuja, ja isovanhempani tarvitsivat minua auttamaan tilan töissä.
– Päätin, että olen opiskellut tarpeeksi.
Albiino on
haukkumasana
Nikolauksen koulunkäynnin esteenä oli muutakin kuin köyhyys.
Nikolaus on albiino. Hänen kehonsa ei tuota normaalilla tavalla melaniinipigmenttiä, minkä takia hänen ihonsa, hiuksensa ja ripsensä ovat vaaleat. Nikolauksen iho on palanut yhä uudelleen hänen paimentaessaan karjaa Namibian paahtavan auringon alla.
Vielä voimakkaammin albinismi vaikuttaa hänen elämäänsä ihmisten suhtautumisen kautta. Vaikka Namibiassa ei vainota ja tapeta albiinoja, kuten joissakin muissa Afrikan maissa, Nikolaus on kärsinyt erilaisuudestaan koko elämänsä ajan.
– Kun synnyin, isäni kielsi minut ja katosi elämästäni 18 vuodeksi.
Nikolauksen äiti meni naimisiin toisen miehen kanssa. Isäpuolen perhe kohteli häntä huonosti ja halusi päästä hänestä eroon albinismin takia. Siksi Nikolaus lähetettiin isovanhempiensa luokse asumaan.
Jotkut ovat pyrkineet hankaloittamaan myös hänen koulunkäyntiään.
– Namibiassa valkoista ihmistä pidetään eräänlaisena epätodellisena, hengellisenä olentona. Albiino on haukkumasana. Esimerkiksi jos riitelin muiden lasten kanssa, he saattoivat sanoa: “Mene pois, albiino!”
Kummiohjelman
avulla opettajaksi
Nikolaus sai uuden mahdollisuuden jatkaa opintojaan Suomen Lähetysseuran kummiohjelman kautta.
Nikolaus valittiin ohjelmaan monen hakijan joukosta.
– Mukaan päässeet valittiin kokeen perusteella. Kävelin kokeeseen paljain jaloin, koska en omistanut edes kenkiä, hän muistelee.
Nikolaus sai vapaaoppilaspaikan, mikä tarkoittaa, että koko hänen elämisensä maksettiin neljän vuoden ajan.
Nikolaus pärjäsi hyvin opinnoissaan. Kummiohjelman turvin käydyn koulun jälkeen hän jatkoi Namibian yliopistoon, josta hän valmistui opettajaksi 2007.
Opettajana Nikolaus toimi muutaman vuoden, kunnes päätti hakea uudelleen yliopistoon maisterin tutkintoa varten.
Hän on sukunsa ainoa, joka on opiskellut ja saanut palkkatyön. Namibialaisten tapojen mukaisesti palkkarahoilla tuetaan sukulaisia. Tuen piiriin kuuluu toistakymmentä henkilöä.
– On rankkaa, kun on niin suuri vastuu harteilla. Minun on vaikeaa säästää rahaa mihinkään.
Suomi voisi
oppia Namibialta
Osana yliopisto-opintojaan Nikolaus pääsi toteuttamaan haaveensa Suomessa käymisestä. Hän sai opiskella vaihto-oppilaana Oulun yliopistossa puolen vuoden ajan.
– Olen todella iloinen, että pääsin Suomeen. Halusin käydä täällä varsinkin siksi, että joku suomalainen on maksanut opintoni.
Ennen Suomeen matkustamistaan Nikolaus kuvitteli suomalaisten olevan ystävällisiä, avoimia ja ahkeria ihmisiä.
– Odotukseni olivat oikeat, paitsi avoimuuden osalta. Tänne tultuani tajusin, että suurin osa teistä on ujoja. Olette avoimia vasta, kun teidät oppii tuntemaan, mutta tutustuminen on vaikeaa, Nikolaus naurahtaa.
Hän arvelee, että Suomi voisi ottaa oppia Namibialta monikulttuurisuudesta.
– Namibiassa on noin neljäkymmentä eri vähemmistöryhmää. Näistä on valittu yhdeksän, joiden kielet on huomioitu virallisen kielen tasolla.
– Namibiassa tehdään paljon töitä, jotta eri ryhmien edustajat kokisivat tulevansa hyväksytyiksi, hän kertoo.
Unelmana
johtajuus
Nikolaus haaveilee tulevaisuudesta johtajana, joka toisi muutoksen Namibiaan. Sellainen unelma voi olla vaikea toteuttaa.
– Monen mielestä olisi sopimatonta, että minun väriseni ihminen olisi heidän johtajansa, hän selittää.
Jos Nikolaus saisi toteuttaa unelmansa, hän tietäisi mihin asioihin keskittyisi. Hänen ajamansa muutoksen kaksi puolta olisivat koulutus ja uskonto.
– Koulutuksen avulla saadaan ihmiset tietoisiksi erilaisista asioista. Uskonnon avulla ihmiset löytävät moraaliset periaatteet.
– Kun nämä kaksi yhdistetään, niistä voi nousta parempi yhteiskunta.
KAISA ANTTILA
Anna palautetta Nikolauksen haastattelusta täällä.
Kummityötä kolmella mantereella
• Suomen Lähetysseuran kummit ovat edistäneet lasten hyvinvointia vuodesta 1988 alkaen. Kummityötä tehdään 15 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
• Kummina voi olla yksittäinen henkilö, perhe, seurakunta tai jokin yhteisö. Kummina voi auttaa lapsia valitsemassaan maassa tai voi myös tukea koko kummityötä lahjoittamalla Lasten Pankkiin.
• Kummien tuki ohjataan kaikissa maissa lasten yhteiseksi hyväksi. Kun kummille ei nimetä tiettyä lasta, vältetään eriarvoisuutta ja tuki jatkuu keskeytyksettä avun tarpeessa oleville lapsille.
• Lähetysseuran kautta tukea saa yli 4 000 kummilasta. Kummilapset on valittu vähävaraisuuden ja huono-osaisuuden perusteella. Kummien tuki auttaa myös lasten perheitä.
• Kysyttävää? Ota yhteyttä: kummit@suomenlahetysseura.fi tai p. 020 7127 201
KOONNUT: ELSI SALOVAARA