Riku Siljander muutti viime viikonloppuna uuteen opiskelijakämppään yhdessä lapsuudenaikaisen kaverinsa kanssa. Ensimmäisiä huonekaluja tyhjässä asunnossa oli säkkituoli. Kuva: Riitta Hirvonen

Johdatusta ja menestystä

26.8.15

Syyskuussa 20 vuotta täyttävää Riku Siljanderia on aina kiehtonut hänen isänsä ammatti: bisnesmies. Taloudesta on isän kautta välittynyt kiehtova, jopa salamyhkäinenkin kuva.
   – Mitä enemmän alasta on selvinnyt, sitä enemmän se on alkanut kiinnostaa, sanoo Kirkkonummelta Ouluun muuttanut Siljander.
   Siljander jättää mahdollisuuden myös muille ammateille, jos bisneksestä ei elämänuraa tulisikaan. Talous on siitä hyvä ala, että se pitää ovet auki muillekin uraratkaisuille.
   Siljander opiskelee taloutta Oulun yliopistossa. Kaupungissa on joitakin tuttavia, mutta muuten Oulu on Siljanderille vieras.
   Uusi elämänvaihe sykähdyttää nuorukaista.
   – On äärettömän innostavaa avata uusi tyhjä sivu. Se on makea homma. On niin paljon mahdollisuuksia ja kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Se on tämän elämäntilanteen suola. En tiedä yhtään mitä tapahtuu.
   Tuore opiskelija aikoo ottaa kaiken irti tiiviin fuksiporukan yhteydestä. Muiden fuksien kanssa voi käsitellä ahdistaviakin asioita.
   – On uusia heppuja, jotka ovat samassa asemassa. Varmaan löytyy kavereita, joiden kanssa jakaa tuntemuksia.
   Nuori mies on kuullut kavereiltaan, että opiskelijaelämä on railakasta menoa.
   – Sellainen opiskelijatoiminta ei taida sopia minulle, hän pohtii.
   Tuore fuksi haluaa menestyä opinnoissaan. Kun hän lähtee jotain tekemään, se tehdään kunnialla loppuun asti.
   Siljander etsii menestystä myös tulevassa työssään.
   – Menestyksellä ja palkalla oli merkitystä, kun valitsin taloustieteen. On kuitenkin tärkeää, että saa sellaisen elämän, että ei tarvitse stressata koko aikaa.
   Siljander haluaa uraltaan vaihtuvuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa urakehitykseen. Se on tärkeämpää kuin raha.
   Fuksi uskoo, että hänet toi Ouluun johdatus. Hän kokee, että se on ollut mukana muissakin elämänvaiheissa, hyvällä tavalla.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 26/2015