Ritva Kauppila lounastaa usein Pömilässä. Marika Keräsen kanssa hän vaihtaa kuulumiset joka kerta. Kuva: Riitta Hirvonen

Kahvia, huolenpitoa ja elämänviisauksia

13.8.15

Tyrnävällä Pömilästä soitellaan perään, jos joku puuttuu joukosta

Varhainen aamu Tyrnävällä Meijerikadulla,  Myllykirjaston kupeessa. Kello on 5.45. ja paikallinen ravintola-kahvila Pömilä avaa ovensa.
   Ensimmäinen – pappakööriksi nimetty – joukko saapuu paikalle rakennukseen, joka on ollut samalla paikalla 1920-luvulta saakka.
   Kahvia tarjoillaan tulijoille kotoisasti muumimukeista. Jokainen maksaa oman juomisensa, paitsi jos jollakulla on nimipäivä: silloin merkkipäivän viettäjä tarjoaa muille.
   Ravintolan pitäjä, yrittäjä Marika Keränen juttelee tuttavallisesti tulijoille. Kun huomionsa toteaa ääneen, Keränen kertoo vakiokävijöiden olevan hänelle enemmän kavereita kuin asiakkaita.
   – Sanan säilä kuuluu välillä asiaan, mutta Marika on pidettävä hyvällä tuulella, kahvinjuojat tuumivat.
   – Kyllä minä noille miehille joskus puhun suoraan, mutta vain jos on oikeaa asiaa, Keränen nauraa.
   – Tämä on sellainen terapialaitos, että tässä ravintolassa saa puhua suunsa puhtaaksi vaikka heti aamukuudelta, hän lisää.
   Monia aiheita kahvipöydissä onkin porukoissa käsitelty, mutta politiikkaan ei jutusteluissa useinkaan kajota.
   – Mitä jos asiaa ”vähän tonkaistaan”, kuten miehet ilmoittavat hymyssä suin.

Poissaolevia
ehditään kaivata

Kahdeksan jälkeen kahvilaan kertyy lisää väkeä. ”Toisen aallon miehet” ovat ennättäneet käydä jokapäiväisellä pyörälenkillään ennen turinatuokiotaan Pömilässä.
   Kun jutustelua kahvilassa aikansa kuuntelee, selviää sekin, että tämä porukka pitää toisistaan hyvää huolta. Jos jotakuta ei kööristä ala kuulua paikalle, häntä ryhdytään kaipaamaan: Mihin olet jäänyt? Onko kaikki kunnossa?
   Kymmenen jälkeen Pömilässä on tarjolla kahvin ja herkkujen lisäksi lounasta. Kotiruokaa, kuten rössypottuja.
   Tyrnäväläisiltä työpaikoilta saapuu ruokailijoilta, mutta syömämiehissä on muutamia niitäkin, jotka ovat jo nauttineet aamukahvinsa samassa paikassa.
 
Koululaiset
pistäytyvät usein

Aamuiset kahvinjuojat ja ruokailijat eivät ole ainoita vakiokävijöitä. Koulun jälkeen kahvilassa piipahtaa muutamia koululaisia kysymässä, olisiko jotain mitä he voisivat tehdä.
   Marika Keränen vinkkaa, että kadun päästä pitäisi hakea mainosständi pois ja että roskapussinkin saa viedä jätteisiin.
   Palkkaa ei näistä hommista makseta, mutta korvaus lapsille saattaa olla mehulasi ja huolehtiva kysymys, onko kenellekään nälkä.
   Huolenpito ja välittämien ovat ilmeisesti riittäviä hyvityksiä pikkutöistä, sillä koululaiset kurkistelevat ovesta sisälle lähes joka päivä tervehtimään Marikaa.
   Aivan tavatonta ei ole sekään, että joku koululaisista levittää hetkeksi läksynsä kahvilan pöydälle.
   Kun Marika Keränen sai Tyrnävän vuoden 2014 yrittäjäpalkinnon, huomionosoituksessa mainittiin, että Pömilän pitäjä on äitihahmo niin nuorille kuin vanhemmillekin asiakkailleen.

Seurakunnan kanssa
yhteistä tekemistä

Marika Keränen tekee Tyrnävän seurakunnan kanssa tiivistä yhteistyötä. Pömilässä jaetaan viikoittain elintarvikkeita talousvaikeuksissa oleville.
   Samanaikaisesti jaon kanssa – heinäkuuta lukuun ottamatta – on tarjolla ilmaista puuroa.
   Keräsen filosofia on, että auttamisessa ei koskaan häviä itse.
   – Ilo antamisesta jää itselle, hän miettii ja kertoo olevansa mukana myös Punaisen Ristin toiminnassa.
   – Kenellekään ei kannata olla ilkeä, valheellinen tai epäaito. Mihin sellainen johtaisi? Pahuus lisää vain pahan olemassaoloa maailmassa.
   – Sitä ihminen kylvää, mitä hän niittää, Marika Keränen kertaa vanhan viisauden.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 25/2015