Seurakunnilla on ystäviä ulkomailla

12.8.15

Pastori Hanna-Maija Ollanketo kuului ryhmään, joka vieraili muutama viikko sitten Siófokin luterilaisessa seurakunnassa Unkarissa. Siófok on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan ystävyysseurakunta.
   Mitä hyötyä ystävyysseurakunnista on, Hanna-Maija Ollanketo?
   – Kristittyjä sisaria ja veljiä on avartava tavata. Toiminta lisää ymmärrystä erilaisten ihmisten elämäntilanteeseen iloineen ja suruineen. Esimerkiksi Siófokin tapauksessa unkarilaisten ja suomalaisten välille on syntynyt elinikäisiä ystävyyssuhteita.
   Ollankedon mukaan toiminnan avulla pääsee tutustumaan toisen maan kulttuuriin ja arkeen. Se vähentää ennakkoluuloja ja on kristillistä lähimmäisenrakkautta.
   Siófokin matkaan osallistui Ollankedon lisäksi kaksi muuta seurakunnan työntekijää ja 23 seurakuntalaista. Matkan pääasiallisena tarkoituksena oli viettää seurakunnan kirkon 25-vuotisjuhlallisuuksia. Kirkko valmistui 1990.
   Ystävyysseurakuntatoiminta on monesti lähtenyt siitä, että toinen seurakunta on avustanut köyhempää.   Näin on myös Siófokin seurakunnan laita.
   Sillä ei ollut kirkkoa. Kirkko haluttiin kuitenkin pystyttää ja niinpä Oulun seurakuntayhtymä antoi apua kirkon rakentamiseen lahjoittamalla varoja. Myös keräyksiä järjestettiin.

Oulu auttoi
kirkon rakentamisessa

Ystävyysseurakuntatoiminta Siófokin kanssa alkoi jo viittä vuotta ennen kirkon valmistumista eli vuonna 1985. Tästä on kulunut tänä vuonna 30 vuotta, kertoo Oulun seurakuntayhtymän eläköitynyt rekisterinjohtaja Risto Laitila. Hän oli seurakuntayhtymän yhteyshenkilö Siófokin suuntaan.
   Ystävyys sai alkunsa vuonna, kun Oulun kaupunginjohtaja Ilmo Paananen vieraili vuonna 1985 Siófokissa, joka on Oulun ystävyyskaupunki Unkarissa. Hän kysyi kaupunginjohtajalta, missä on paikallinen luterilainen kirkko.
   Johtaja sai selville, että seurakunnalla ei ollut kirkkoa.  Hän lupasi kirkkoherralle, että kaupunki lahjoittaa tontin, jos seurakunta rakentaa tontille kirkon.  Kun tieto tästä saapui Ouluun, kirkkovaltuusto päätti auttaa rahallisesti pientä 400-jäsenistä seurakuntaa kirkon rakentamisesta.
   Kirkko rakennettiin puusta, jonka tuomiokirkkoseurakunta lahjoitti. Kirkon penkit ja muut kalusteet tuotiin myös Suomesta.

Perestroika vauhditti
vapautumista

Laitilan mukaan paikallisten kommunistijohtajien suopeus johtui Neuvostoliitosta alkaneesta uudistuskaudesta, perestroikasta.
   – Tämä oli jotain outoa ja uutta. Ajat ja miehet olivat vaihtuneet, Laitila kuvaa.
   Kirkon Ulkomaanavussa organisaation kehittämispäällikkönä työskentelevä Aarno Lahtinen  toimi  pitkään Kirkon Ulkoasiain neuvoston ystävyysseurakuntatyöryhmän sihteerinä ja vastasi Kirkon Ulkomaanavussa  toiminnasta Viron ja Inkerin luterilaisten kirkkojen kanssa.
   Laitilan tavoin hän nostaa esiin perestroikan merkityksen kirkollisen vapauden vauhdittajana.
   Vuonna 1988 kristinuskon tulosta Venäjälle tuli kuluneeksi 1 000 vuotta. Samaa vuonna Neuvostoliitossa alkoi perestroikan myötä myös uskontopolitiikan vapautuminen.
   Viranomaisista tuli vapaamielisempiä, Virossa tapahtui kansallinen herääminen ja Suomessa Neuvostoliiton inkerinsuomalaisten tilanne kohotti avustusinnostusta.
   Suomessa huomattiin Lahtisen mukaan, että lähialueilla oli luterilaisia seurakuntia, joista ei tiedetty juuri mitään.
   Neuvostoliitossa kärsittiin puutteessa, seurakunnatkin olivat köyhiä. Monenlainen avustaminen leimasi nopeasti levinnyttä ystävyysseurakuntatoimintaa.

Suomalaisten apu oli
inkeriläisille merkittävää

Virossa oli toiminut koko neuvostoajan luterilainen kirkko, jolla oli toimiva rakenne. Neuvostoliitossa oli 1980-luvun lopussa vain kaksi inkeriläistä seurakuntaa jotka kuuluivat Viron kirkkoon.
   Seurakuntia perustettiin kuitenkin lyhyessä ajassa lisää ja lopulta Inkerin kirkko itsenäistyi.
   Suomalaiset avustivat huomattavasti sukulaisiksi koettuja inkeriläisiä ja muun muassa useita kirkkoja rakennettiin tuolloin.
   Lahtinen huomauttaa, että ystävyysseurakuntatoiminta alkoi heimoharrastuksen pohjalta Unkarissa jo 1970-luvulla. Yhteydet Unkariin olivat siihen aikaan avoimemmat kuin Neuvostoliittoon.
   Unkarista toiminta levisi Romanian unkarilaisseurakuntien piiriin. Latviaankin solmittiin Suomesta joitakin ystävyyssuhteita.
   Ystävyysseurakuntasopimuksia on solmittu luterilaisten seurakuntien kanssa muun muassa Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Myös Venäjän ortodoksisen kirkon Pietarin hiippakunnan seurakuntien kanssa on solmittu muutamia ystävyysseurakuntasopimuksia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 25/2015