Maaseudulla on eletty kiireistä aikaa. Kuluneen kesän poikkeukselliset sääolot ovat aiheuttaneet maataloudesta leipänsä hankkiville runsaasti huolta.
Sadonkorjuu venyi myöhäiseen syksyyn. Kaiken lisäksi sato jäi monilta osin heikoksi.
Luonnonolot eivät ole ainoa haaste maataloudelle maassamme, sillä viime ajat sitä on ravistellut raju rakennemuutos. Maatalous on nykyään entistä selvemmin yritysluonteista. Siinä pärjää vain pysymällä mukana globaalissa elintarviketuotannon kilpailussa.
Mitä on maatalousyrittäjien arki tänä päivänä? Mitä heidän elämässään merkitsee se, kun sato on huono ja tuotteiden kauppa takkuilee?
Miten seurakunta voisi olla tukemassa maatalousyrittäjiä heidän työpaineissaan ja vastoinkäymisissään?
Tätä varmaan mietitään maaseudulla ja löydetään myös tapoja toimia.
Maaseutu ja vastuu maaseudusta eivät kuulu ainoastaan siellä asuville. On kysymys meille kaikille yhteisesti uskotusta pääomasta. Moni kaupunkilainenkin nauttii sen tuottoa aivan henkilökohtaisesti.
Maaseudulle mennään mökille marjaan ja sieneen, kalavesille ja riistamaille – korjaamaan luonnon tuottamaa satoa.
Maaseudussa on jotain alkuvoimaista. Se tuottaa jokapäiväistä leipää pöytäämme.
Maaseudussa on korvaamattomia luontoarvoja. Niiden viljeleminen ja varjeleminen on kristillisen uskomme mukaan yhteinen tehtävämme.
Professori Pentti Mäläskä sanoitti vastuutamme näin: Jos tuhoat luonnon, tuhoat kaiken. Jos tuhoat maaseudun, tuhoat ihmisen.
P.S. Peittyvätkö hyvät asiat ja toivon näköalat liian usein ongelmien ja kielteisten viestien alle? Tätä on pohdittu Rauhan Tervehdyksen toimituksessa. Ideoimme takasivulla sijaitsevalle palstalle teeman ”kolme hyvää”. Siinä kukin kirjoittaja havainnoi elämän hyviä asioita omasta näkökulmastaan.
Sinappia-palsta jää siksi aikaa tauolle.
HANNU OJALEHTO